Tiistaina loppuva Uusi Päivä koukutti maakuntien tyttöjen lisäksi myös kolmikymppiset naiset: "Luotiin uhkaava renttu, johon saattoi salaa myös vähän rakastua"

Ylen historian isointa draamatuotantoa Uutta päivää kuvattiin Tampereella kahdeksan vuotta. Heinäkuussa on aika purkaa lavasteet ja haudata Virtauksen fiktiivinen pikkukaupunki. Suremaan jää uskollisin katsojaryhmä, maakuntien tytöt. Heidät sarja koukutti ihan vahingossa. Alusta saakka mukana olleet näyttelijät kertovat, kuinka kohtaukset kuvattiin ja äitiys- ja sairauslomat hoideltiin. Tässä alun perin keväällä ilmestyneessä jutussa pääsimme kuvausten kulisseihin jututtamaan näyttelijöitä ja seuraamaan kuvauksia.

Näyttelijä Inga Sulin taitaa hitusen liioitella. Hän väittää seisseensä Ainon kahvilan tiskin takana niin usein, että jalanjäljet ovat kuluneet studion lattiaan.

Ainon kahvila on ollut Virtauksen pikkukaupungin sydän kahdeksan pitkää draaman ja huumorin täyttämää vuotta.

Sulinin esittämän Aino Haaviston kahvilassa on kerrottu uutiset ja kuiskittu salaisuudet. Aino on jakanut ilot ja surut ja tarjonnut hämmästyttävän usein pullakahvit talon piikkiin. Javisst!

Juuri nyt tiskin taakse asettuu tavallista enemmän väkeä – viisi Uuden päivän konkarinäyttelijää, jotka ovat pysytelleet mukana koko polveilevan matkan ja ilmaantuneet kansakunnan olohuoneisiin sinnikkäästi kolme kertaa viikossa, vuodesta toiseen.

Sulinin lisäksi Aimo Räsänen (roolinimeltään Otso Karhu), Thelma Siberg (Krista Kortelainen), Antti Väre (Tomi Karhu) ja Kalle Ruusukallio (Aapo Rönkkö).

Kahvia emme nyt juo, emme ainakaan espressoa. Tiskin takana kiiltelevää keitintä ei ole oikeasti koskaan käytetty.

Jätämme myös vitriinien suklaakakut rauhaan. Ne ovat muovia ja olleet tarjolla sarjan koko historian ajan.

Sen sijaan istumme kahvilan sivusohville. Sarjan katsojat tietävät: tämä on paikka, missä kuullaan rohkeimmat avautumiset.

Alku meni hampaita narskutellen

Älkää pelästykö. Uusi päivä on ollut niin hyvähenkinen tuotanto, ettei lähikaupan kassalla ole näkynyt kohuotsikoita.

Eikä tässäkään nyt taideta poiketa linjasta. Räpistelkööt sielujen mustimmat lepakot edelleen lukituissa vinttikomeroissaan. Hyräillään sen sijaan sarjan tunnuskappaletta: Hyvää ja kaunista.

–Tämä on ollut työpaikkana lintukoto. Olemme saaneet olla ihmeen rauhassa juorulehdiltä ja kakkamyrskyiltä, Thelma Siberg iloitsee.

–Ja voihan olla, että me näyttelijät satutaan olemaan vähän vellipuurosakkia. Emme edes kiinnosta.

Alkuaikoina lehdissä napistiin liiasta pliisuudesta. Sarjaa syytettiin nössöksi.

Näyttelijätkin myöntävät, että meininki oli vaaleanpunaista liirumlaarumia.

–Hampaat narskuen mentiin se alku. Tuntui, että keitos kaipaa pippuria. Ja kyllähän sitä sitten tulikin, Aimo Räsänen muistelee.

Hahmoille ilmaantui ongelmia ja vastoinkäymisiä. Koettiin sairauksia, onnettomuuksia, aviohuolia, eroja, lapsettomuutta, peliriippuvuutta, päihdekoukkuja, kiusaamista, työttömyyttä, ympäristökriisin uhkaa ja pari teiniraskautta. Kuolemakin piipahteli kylässä.

Sarjan tyylilaji, draamakomedia, on merkinnyt jatkuvaa tasapainoilua draaman ja komedian välillä. Linja on pyritty säätämään lempeämmäksi kuin naapurikanavan Salatuissa elämissä.

Näyttelijät kehuvat valintaa. Positiivisuus on pysynyt sarjan perusilmeenä kaikki kahdeksan vuotta.

–Se on ollut meidän faneille tärkeää. He ovat aina myönteisiä ja kannustavia, nuorten tyttöjen suosiossa kylpevä Thelma Siberg tietää.

–Ongelmia on annosteltu sopivina annoksina. Ne on voinut niellä ahdistumatta, Aimo Räsänen arvioi.

Räsäsen mielestä Uudesta päivästä jää kaunis jälki aikakirjoihin. Vihaisen vastakkainasettelun aikakaudella telkkarista tuli sarja, johon katsojat saattoivat kiinnittää empaattisia tuntojaan.

–Se on aika iso juttu.

Otso Karhu Timo Soinin seuraajaksi?

Okei, ei kakkamyrskyjä. Muutama tympeästi tuoksahtava puhuri kuitenkin.

Ensimmäinen haloo nousi, kun sarjan mallikelpoisin tyttö Vilma (Rosa Hautala) jätti yhtä kunnollisen sulhonsa Janin (Valtteri Lehtinen) hääkirkkoon ja karkasi hulivilipojan matkaan.

Osalta katsojista meni tunnelma pilalle. Joiltakin tärveltyi koko joulu. Kirkkokin häpäistiin.

Seuraava meteli syntyi, kun sarja tarttui ajassa velloneeseen maahanmuuttoteemaan.

Haavistojen pihapiiriin ilmestyi viranomaisia pakoileva turvapaikanhakija Azad ( Mebest Rasid) . Suurisydäminen leskirouva Aino Haavisto tahtoi estää miehen karkotuksen ja solmi tämän kanssa avioliiton.

Samaan aikaan Aimo Räsäsen esittämä Otso Karhu käänsi selkänsä vasemmistolaiselle ay-taustalleen. Kelpo mies sortui pyörimään rasistisilla sivustoilla ja maahanmuuttovastaisissa porukoissa.

Virtauksen ylpeys, aurinkopaneelitehdas Suner, oli mennyt konkurssiin, ja Otso joutui tilanteeseen, joka on tuttu niin Euroopan työttömille kuin Amerikan ruostevyöhykkeen duunareille: populismi houkuttaa.

–Mietittiin, miten pitkälle kuvion voisi viedä. Timo Soini oli vetäytymässä puolueensa johdosta. Puntaroitiin, voisiko fiktiivinen henkilö Otso Karhu nousta hänen tilalleen, Aimo Räsänen vitsailee.

Sarjan tuottajalle Samu Reijoselle tupsahteli viestejä. Tivattiin, miksi myös Uuden päivän piti ryhtyä "yleläisen mamupropagandan levittäjäksi".

Reijonen kommentoi kohteliaasti, vaikka mielessä kävi ajatus lyödä lekkeriksi ja vastata, että "koska toimitusjohtaja Kivinen käski".

Ainoa paheksuttiin kassajonossa

Uuden päivän ajankohtaiset käänteet nousivat puheenaiheeksi myös Aimo Räsäsen ja Inga Sulinin kauppareissuilla.

Maitokaappien kelmeässä kajossa kuului sekä kiitoksia että paheksuntaa. S-Marketeissa kannettiin huolta, ettei vanha nainen nyt vain antaisi höynäyttää itseään.

–Erikoista, miten joillakin ihmisillä menee todellisuus ja fiktio sekaisin, Sulin hämmästelee.

–Olen kyllä tottunut ilmiöön. Näyttelin takavuosina toisessa tuotannossa naista, joka alkoholisoituu. Vastaantulijat huokailivat raskaasti, kun viina oli sillä tavalla alkanut maistua.

Uuden päivän viimeisin palauteryöppy syntyi kuluneena keväänä. Lukiolaispojat Pyry ( Toni Nikka ) ja Iiro ( Miro Puranen ) kohtasivat jumppasalin pukukopeilla ja pussasivat.

Heterosuukkoja sarjassa on nähty vähän vaille monta, nyt oli ensimmäisen homomuiskautuksen aika.

Taas muistettiin tuottaja Reijosta. Jälleen oli sarja pilattu.

Yksi palautteen antaja totesi television ryhtyneen kääntämään nuorisoa urakalla homouteen. "Onneksi jäljellä ovat hiihtokilpailut ja Haluatko miljonääriksi – viimeiset normaaliuden saarekkeet."

Tampere tuli mukaan matkan varrella

Eikös vaihdeta paikkaa? Uuden päivän kulissit ovat pystyssä enää pari kuukautta ja sitten katoavat ikuisiksi ajoiksi. Lähdetään kierrokselle.

On tämä erikoista. Ainon kahvilasta ja Voimalan aukiolta on vain muutaman metrin matka Haavistojen suvun kodikkaaseen tupakeittiöön.

Vielä oudompaa on, että Haavistosta voi astua suoraan Turpiiniin. Siis Virtauksen pikkukaupungin laitamilta opiskelijoiden suosimaan tamperelaisbaariin!

Aikojen alussa Uudessa päivässä ei ollut Tamperetta. Oli vain Virtaus, taajama jossakin Helsinki–Tampere -radan varressa.

Ylellä oli haave. Koko kansan piti liimautua kolmesti viikossa sohvalle seuraamaan Virtauksen elämää.

Nykymaailmassa sellainen ei onnistu. Sen sijaan vähän vahingossa koukkuun jäivät maakuntien tytöt, ala- ja yläkoulujen varttuva nuoriso, jota kiinnosti nähdä taidelukiolaisten touhuja.

Päätettiin, että tuosta joukosta pidetään kiinni. Sarjan piti kehittyä samaan tahtiin ydinkatsojaporukan mukana.

Kun vuodet kuluivat, osa lukiolaisista siirrettiin opiskelijoiksi Tampereelle ja asutettiin kimppakämppään. Mallia otettiin Frendeistä ja muutamasta muusta amerikkalaisesta tilannekomediasta.

Boheemin kämpän lisäksi tarvittiin kantakapakka. Niin syntyi Turpiini. Paikka, missä väki notkuu ja missä sarjan bändit, Vihreät valot ja Bongolava, saattoivat keikkailla.

Taajaan tehdyt katsojatutkimukset paljastavat, että Tampere-siirtymä onnistui. Uskolliset pysyivät uskollisina. Saavutus ei ole vähäinen. Nuoret naiset ovat olleet Ylelle vaikea saalis.

Operaatio ei ollut ainutkertainen. Uuden päivän tilanteita ja hahmoja on pitkin matkaa rakenneltu mittatilaustyönä.

Kun katsojiksi haluttiin lisää kolmikymppisiä naisia, tehtiin haastatteluita, ja katso – ihmismielen laboratoriossa syntyi Niklas Järvelä -hahmo (Kai Vaine). Siis "uhkaava renttu, johon saattoi salaa myös vähän rakastua". Sekin kuulemma osui ja upposi.

"Nyt on vakavasti pohdittava, mitä tulee tilalle"

Höh, pettymys. Turpiini-baarissa ei oikeasti virtaakaan olut. Paikkahan olisi mitä mainioin kuohuvalle jäähyväistuopille.

Uuden päivän konkarit pysyvät arvokkaasti kasassa, eivät romahtele, eivät vetistele, mutta kaikesta huokuu, että kivaa on ollut.

Kalle Ruusukalliolle kahdeksan vuotta on tarkoittanut käytännössä koko aikuiselämää.

–Sarja on määrittänyt omaa identiteettiä. Nyt on vakavasti pohdittava, mitä tulee tilalle.

Oppia ja eväitä on kertynyt valtavasti. Niin hänelle kuin Antti Väreelle, Thelma Sibergille ja kymmenille muille työryhmän nuorille jäsenille kuten näyttelijöille, ohjaajille ja käsikirjoittajille.

Vastaavaa matalan kynnyksen koulua tv-draaman tekemiseen ei maasta enää löydy.

Lopussa on annos kaihoa ja suruakin. Sitä aiheuttaa tekniikkaväen epävarma tulevaisuus. Sarjaa tuottanut Studio Mediapolis -yhtiö on irtisanonut koko henkilöstönsä ja lopettaa toimintansa.

Katsojilla on edessään vielä tuhti annos Uutta päivää: kesäkuinen spin off -sarja verkossa ja syksyllä viimeiset viitisenkymmentä osaa varsinaista sarjaa ruudussa.

Se tiedetään, että ihmissuhteiden langanpäät solmitaan yhteen. Avoimet tarinalinjat sulkeutuvat. Paljastuu, ketkä lopulta kuuluvat toisilleen.

Ja sitten se soi, viimeisen kerran, Pauli Hanhiniemen säveltämä tunnusbiisi. "Toiveikkuuteen taipuvainen oon. Tiedän olevan hyvää ja kaunista enemmän kuin unelma onnesta."

Nyt paljastuvat sisäpiirin salaisuudet

Miten Tampereesta tuli Tallinna? Miksi käsikirjoittaja penkoi roskiksia? Ja mitä yhteistä on Kittilällä ja Namibialla? On aika nostaa Uuden päivän kulissit.

1. Missä kuvattiin?

–Kummeleilla oli aikoinaan pahamaineinen tapa kuvata sketsinsä kaikilla mahdollisilla Tohlopin nurkilla. Me ehdittiin käyttää melkein kaikki samat paikat, Uuden päivän tuottaja Samu Reijonen nauraa.

Hän ei pidä pahana, että sairaalat ja poliisiasemat on ikuistettu nykyisin Mediapoliksena tunnetun tamperelaisen tv-keskuksen käytävillä. Lievästi nolon puolelle horjahdettiin vasta silloin, kun Niklas-hahmo ( Kai Vaine ) nousi Tallinnassa helikopteriin ja katsojille näytettiin Tohlopin parkkipaikkaa.

Budjetti on ollut tiukka, joten lähes kaikki muutkin ulkomaiden välähdykset on ikuistettu Tampereella. Sakarin ( Matti Leino ) hääkirkko Berliinissä oli oikeasti Viinikan kirkko, ja kun Marika ( Helena Rängman ) etsiskeli adoptiolasta Venäjältä, ajeltiin ylös alas Hämeenpuistoa ja kuvattiin aina, kun taustalle osui vanha rakennus.

Tiivis kuvausaikataulu on johtanut luoviin ratkaisuihin. Jossakin vaiheessa opiskelijat viettivät runsaasti aikaa Tampereen yliopiston kirjastossa. Todellisuudessa paikka oli Lielahden uusi sivukirjasto. Se kun sijaitsee sopivan lähellä Tohloppia.

Sarjan kannalta on ollut onni, ettei Tampereella ole pitkiin aikoihin kuvattu muita isoja tuotantoja. Kulmakunnat eivät ole tulleet valtakunnassa liian tutuiksi. Sitä paitsi Tampereelta löytyy melkein mitä vain. Kun Uuden päivän scifi-henkiseen Veden vangit -erikoisjaksoon tarvittiin maailmanlopun dystopiamaisema, se löytyi Hiedanrannan entiseltä tehdasalueelta.

2. Kuka vilahti kuvassa?

Ohjaaja Alfred Hitchcock tykkäsi vilahtaa satunnaisena ohikulkijana omissa elokuvissaan. Yhdellä Uuden päivän ohjaajista, Juha Lankisella , oli samanlainen mieliteko. Hänet on voinut bongata niin peitetehtävissä lymyilevänä poliisina kuin laitapuolen kulkijana.

Rappiohahmot ovat viehättäneet myös sarjan pääkirjoittajaa Petri Repoa . Mies on notkunut baaritiskillä ja kaivellut roskalaatikoita.

Kuvausten loppuvaiheissa lähes kaikki työryhmän jäsenet aikovat pyörähtää kameran linssipuolella.

Sisäpiirin silmäniskuja näkyy myös lavasteissa: lakiasiantoimisto Kuikka & Niemi -kyltti on päälavastaja Tapio Keskitalon kiitos Kaisa Kuikkaniemelle , kuvauspaikkoja ideoineelle käsikirjoittajalle.

Ohjaajista eniten ruutuaikaa on saanut Janne Virtanen , joka esittää sarjassa Virtauksen lukion rehtoria Saku Rainiota. Näyttelijäkollegat ovat panneet merkille makealle person Virtasen ovelan juonen: mies järjestää itselleen kumman usein kohtauksia, joissa syödään pullaa.

3. Monen sortin lähtöjä

Päivittäissarjan teollisen tehokas tuotanto vaatii työryhmältä venymistä ja tomeraa työmoraalia.

Näyttelijäporukka muistelee, ettei lääkärin määräämä puhekielto pitänyt Valtteri Lehtistä poissa kuvauksista. Janin roolia esittänyt mies jopa riiteli Vilma-vaimonsa ( Rosa Hautala ) kanssa sanomatta sanaakaan, pelkillä eleillä.

Jokusen kerran on sairauden pitkittyminen pakottanut harkitsemaan näyttelijän vaihtamista. Lopulta keinoon turvauduttiin vain kerran. Hanna-Riikka Siitonen jätti roolinsa Lissuna ja keskitti huvenneet voimansa sarjan musiikin tuottamiseen. Tämän vuoden alussa Siitosen tilalle ruutuun ilmestyi näyttelijä Mari Posti .

Uudesta päivästä on vuosien varrella kirjoitettu ulos suuri joukko hahmoja. Kohtaloksi on koitunut räjähdys, sydänkohtaus tai aivokasvain. Useimmat ovat yksinkertaisesti matkustaneet pois – muun muassa Kittilään, Kaustiselle, Rovaniemelle, New Yorkiin, Namibiaan, Ruotsiin, Tanskaan, Kanadaan tai roudariksi Apulannan loputtomalle kiertueelle.

Sveitsiin ja Espanjaan on kadottu toistuvasti. "Ne paikat eivät ole juoksuhiekkaa. Niistä voi myös palata", on Kalle Ruusukallio havainnut.

Elinan roolia esittänyt Sanni Haahdenmaa jäi kahdesti äitiyslomalle. Jälkimmäinen katoaminen ruudusta selitettiin ratsastusonnettomuudella ja halvaantumisella. Terapiaa ei löytynyt Sveitsiä lähempää.

Inga Sulin muistelee, kuinka Haahdenmaan raskausvatsaa piti peitellä vielä viimeisissä kuvauksissa ennen äitiyslomaa.

–Olimme kyynelsilmin sairaalavuoteen ympärillä. Äkkiä vauva alkoi villisti potkia Sannin vatsassa. Se oli hurja hetki, koominen ja koskettava.

Kommentoi




Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi






  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat