"Viattomaksi jätteeksi" mielletty tekstiili on lähes muovin veroinen ongelma

HELSINKI

Valtaosa ihmisistä on tietoisia muovin saastuttavista vaikutuksista. Viime vuosina on alettu puhua enemmän myös tekstiilien ongelmista, niin valmistusprosessin kautta kuin jätteenä. Tämä viesti ei ole vielä saavuttanut kuluttajia samalla tavalla.

Suomessa kertyy tekstiilijätettä arviolta 70 miljoonaa kiloa vuosittain. Globaalisti yli 60 prosenttia tekstiilien materiaaleista on muoviperäisiä. Esimerkiksi puuvillantuotanto kuluttaa vettä ja kemikaaleja ennätysmäisesti.

– Tämä on vähän katveessa ollut kierrätyksen laji. Tekstiilijäte on mielletty aika viattomaksi jätteeksi verrattuna vaikka sähkö- ja elektroniikkaromuun, sanoo vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopistosta.

Kiertotalouden erityisasiantuntija Sarianne Tikkanen ympäristöministeristä toivoo, että tekstiilien koko ketjun haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia tuotaisiin esille maailmanlaajuisessa tiedotuskampanjassa samaan tapaan kuin muovijätteen.

– Kaikki ovat nähneet kuvia muoviin tukehtuneesta kilpikonnasta. Olemme nähneet varsin nopean muutoksen myös ruuan kulutustottumuksissa kasvissyönnin, luomun ja vegaanisen ruoan myötä. Miksei tekstiilien kulutuksessakin voisi olla nopea muutos ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään kuluttamiseen, Tikkanen kysyy.

Liisattuja farkkuja ja vaatelainaamoita

Tekstiilijätteelle on tulossa EU:n asettama erilliskeräysvelvoite vuoteen 2025 mennessä. Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu, että keräys saataisiin voimaan jo vuotta aikaisemmin.

Suomessa on kehitelty jo pitkään ratkaisuja käytöstä poistuvien tekstiilien lajitteluun ja hyödyntämiseen. Yksi meneillään olevista toimenpiteistä on VTT:n hallinnoima Telaketju-hanke, joka aloitti juuri toisen kaksivuotiskautensa. Mukana on ollut kaiken kaikkiaan lähes 80 toimijaa.

– Tämäntyyppisessä ekosysteemin rakentamisessa mietitään sekä raaka-aineen hyödyntämistä että sitä, kuinka tekstiilituotteet pysyisivät uudelleenkäyttökierrossa mahdollisimman pitkään. Mietimme myös, kuinka tuotteet suunniteltaisiin niin, että ne olisivat aikanaan kierrätettävissä, sanoo Pirjo Heikkilä, VTT:n erikoistutkija ja Telaketju-hankkeen koordinaattori.

Telaketjussa myös etsitään olemassa olevia toimintamalleja maailmalta.

– Eräällä farkkumerkillä oli farkkujen leasing-malli kuukausimaksua vastaan. Suomessakin Reima on kokeillut lastenvaatteiden tarjoamista kuukausimaksulla.

Heikkilän mukaan samanlaisia toimintamalleja on myös esimerkiksi työvaatefirmoilla.

– VTT:llä laboratoriotyövaatteet pestään ja toimitetaan puhtaana kaappiin. Suomessa on myös monia vaatelainaamoita, Heikkilä sanoo.

Keräyspisteitä käytetään dumppaukseen

Suurimmassa osassa Suomea oikea paikka tekstiilijätteelle on sekajäte ja sitä kautta poltto. Järjestelmällistä keräämistä valtakunnan tasolla ei ole.

– Toisaalta on Uffin keräyspisteet ja kirpputorit, joihin ihmiset laittelevat vaatteita, jotka ovat suurin piirtein käyttökelpoisia. Osittain Uffin pisteitä käytetään myös dumppauspisteinä, joista menee paljon tavaraa lumpuksi. Sorttiasemille voi palauttaa vaatteita ja muita tekstiileitä, mutta ne ovat aika vaivalloisesti saavutettavissa, Minna Halme sanoo.

Tärkeintä olisi kuitenkin kulutuksen vähentäminen. Asiantuntijat uskovat, että jos kuluttajat alkavat harventaa tekstiilien ostokertoja, korjauttaa ja teettää vaatteita, paine näkyy myös yrityksiin päin.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) aloitti sorttiasemillaan marraskuun alussa maksuttoman poistotekstiilin keräyskokeilun, joka jatkuu tammikuun loppuun.

Tekstiilitakuu on mietinnässä

Tekstiilitakuu on ollut keskusteluissa pitkään, mutta ei vielä lainsäädäntövalmistelussa. Asia on ongelmallinen.

– Tekstiilituotteen käytön ennustaminen on vaikeaa. Jos vaikka t-paidalle annettaisiin kahden vuoden takuu, niin se, käytetäänkö sitä rakennustyömaalla vai toimistossa, vaikuttaa aika paljon tuotteen kestoon. Ja se, että pestäänkö paita jokaisen käyttökerran jälkeen ja pestäänkö se ohjeiden mukaan, sanoo Suomen Muoti ja tekstiili -yhdistyksen vastuullisuusasiantuntija Satumaija Mäki.

Professori Halme johtaa monitieteellistä kestävät tekstiilijärjestelmät -hanketta, jossa mietitään muun muassa, olisivatko kuluttajat valmiita maksamaan tuotteesta enemmän, jos vaatteessa olisi takuu ja hoito- ja korjauspalvelu.

– Monet tekstiilit ovat niin sanotun suunnitellun vanhenemisen uhreja eli jopa tarkoituksellisesti tehty heikoiksi, ja sillä tavalla kannustetaan kuluttajia jatkuvasti ostamaan uutta. Olisi ihan loistavaa, jos tulisi repeytymisen, nyppääntymisen tai vastaavan kulumisen takuu. Tekstiilin on kestettävä enemmän kuin yksi käyttökerta.

Halmeen johtamassa Finix-hankkeessa on kehitteillä kankaaseen painettavia tunnistusteknologioita, jotka esimerkiksi kertoisivat, kuinka monta kertaa vaatetta on pesty.

– Jäljitettävyys- ja tunnistusteknologiat voivat olla muuttamassa pelikenttää. Jos saamme tekstiileihin tiedon, että missä tehtaissa se on matkansa varrella käynyt, voimme päätellä myös jotain ympäristö- ja ihmisoikeusoloista.

Mekaaniseksi kierrätyskuiduksi tai langaksi

Esimerkiksi Lounais-Suomen jätehuolto suunnittelee poistotekstiilien jalostuslaitosta, jossa kuluttajien vanhat tekstiilit käsitellään eli lajitellaan ja revitään kierrätyskuiduksi.

Tekstiiliä voidaan joko kierrättää mekaanisesti kuituna tai käyttää langan valmistukseen. Jos kuituaines on niin huonokuntoista, ettei kelpaa näihin tarkoituksiin, se on mahdollista ohjata vaikka komposiittiprosesseihin tai muoviteollisuuteen tai lisätä paperiin. Lisäksi puuvilla- ja selluloosapohjaiset kuidut voidaan liuottaa uuden kuidun valmistukseen.

Tällä hetkellä kierrätyskuidulla on jo jonkinlaista, pienimuotoista jatkokäyttöä. Esimerkiksi suomalainen Dafecor on valmistanut poistotekstiilistä imeytysmattoja jo lähes 30 vuoden ajan.

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat