Tuhkahautaukset yleistyvät, vaikka maaseudun vainajat haudataan yhä useimmiten arkussa

KEMIÖNSAARI

Tuhkahautaukset yleistyvät Suomessa vuosi vuodelta, mutta alueelliset erot hautaustavan valinnassa ovat suuria. Valintaan vaikuttaa muun muassa se, onko lähellä krematoriota ja onko arkkuhautapaikkoja saatavilla ylipäätään.

Esimerkiksi Helsingissä on useita krematorioita ja arkkupaikat ovat vähissä. Tästä syystä pääkaupungissa tuhkataan jopa 90 prosenttia vainajista, kertoo Suomen Hautaustoimistojen Liiton 2. varapuheenjohtaja Johanna Muurimäki.

Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professorin Jyrki Knuutilan mukaan arkkuhautauksia suositaan yhä maaseudulla – joissakin seurakunnissa kaikki hautaukset ovat arkkuhautauksia. Tuhkahautausten osuus korostuu suurissa kaupungeissa. Koko maassa niitä on noin puolet kaikista hautauksista.

–  Vanhemmasta väestä löytyy edelleen tuhkahautausten vastustusta. Myös uskonnollinen vakaumus, kuten juutalaisuus, saattaa estää tuhkahautausvalinnan, Knuutila toteaa.

Knuutilan mukaan tyypillisin valinta suomalaisen viimeiseksi leposijaksi on sukuhauta. Yhteen hautapaikkaan mahtuu yleensä vain muutama arkku, mutta useampia uurnia. Jos sukuhaudan arkkupaikat ovat jo täynnä, on tuhkahautaus usein käytännön syiden sanelema valinta.

Arkkupaikat vapautuvat yleensä uudelleen käyttöön, kun vainaja on ollut kyseisellä paikalla 25 vuoden ajan, ellei hautasopimusta uusita. Yleinen käytäntö on, että vainajan katsotaan maatuneen neljännesvuosisadassa.

Muita vaihtoehtoja ovat uuden hautapaikan ostaminen, uurnahautausmaat, joilta voi ostaa paikan yhdelle tai useammalle uurnalle, sekä muistolehdot. Muistolehto on hautausmaalla alue, jolle sirotellaan tuhkia.

–  Kaikkiin näihin verrattuna selvästi harvinaisempaa on se, että tuhkat sirotellaan omalle tontille tai sirotellaan tai haudataan esimerkiksi metsään, mereen tai järveen. Tähän tarvitaan aina maanomistajan lupa, Knuutila sanoo.

Raha ei juuri vaikuta valintaan

Helsingin Hautaustoimiston hautausurakoitsija Riina Ahvenainen uskoo, että suurin osa suomalaisista haluaa läheistensä, kuten vanhempiensa, puolisonsa tai lastensa, kanssa samaan hautaan – jos vanha sukuhauta on täynnä, ostetaan ja ikään kuin aloitetaan uusi sukuhauta. Nykypäivänä sukuhautaankin saattaa tulla pelkkiä uurnia.

Muistolehto valitaan Ahvenaisen mukaan yleensä joko siksi, että se on vainajan oma toive tai siksi, että omaiset eivät halua ostaa uutta hautapaikkaa.

–  Hautaa pitäisi itse hoitaa tai vaihtoehtoisesti ostaa seurakunnalta hoitosopimus. Muistolehdolle voi kuitenkin sukuhaudan tapaan viedä kynttilän tai kukan.

Kirkkohallituksen asiantuntijan Terhi Paanasen mukaan uusia muistolehtoja rakennetaan vuosittain, ja ne ovat yleistyneet tuhkahautausten mukana. Paananen kertoo, että niitä suositaan etenkin silloin, jos vainaja haudataan omalle paikkakunnalleen ja sukulaiset asuvat muualla.

Paananen ei usko, että rahalla on juurikaan vaikutusta siihen, valitaanko arkku- vai tuhkahautaus. Tuhkahautaus voi tulla hieman halvemmaksi kuin arkkuhautaus, mutta kovin merkittävää hintaeroa ei ole, sillä arkku on hankittava joka tapauksessa – vainaja kuljetetaan ja tuhkataan arkussa. Moni myös haluaa, että vainaja on siunaustilaisuudessa arkussa, vaikka olisi valittu tuhkahautaus.

Vainajan toiveiden tunteminen auttaa

Kuoleman lähestyessä ihmisen oma tahto hautaustavan suhteen kirjataan usein ylös tai kerrotaan omaisille ennen kuolemaa. Tämä on lisääntynyt vuosien varrella huomattavasti, kertoo Johanna Muurimäki.

–  Kun asiat on mietitty ja suunniteltu ennakolta, omaiset yleensä myös toteuttavat nämä toiveet. Jos toiveita ei ole etukäteen kerrottu, omaiset tekevät kaikki päätökset.

Hautausurakoitsija Ahvenaisen mukaan yhä useampi tulee hautaustoimistoon jopa tekemään ennakkosopimuksen tai kysymään, miten, mihin ja mitä tietoja olisi hyvä kirjata ylös.

–  Omaisella on edessä monta päätöstä, jolloin suuren surun keskellä on helpotus, kun vainajan toiveet ovat tiedossa ja voidaan edetä niiden mukaan.

Muurimäki kertoo, että perusasiat hautajaisjärjestelyissä ovat pysyneet vuosien varrella samana. Tyypillisin järjestely on yhä se, että siunaustilaisuus järjestetään joko kirkossa tai hautausmaan kappelissa. Tämän jälkeen saattoväki kokoontuu muistotilaisuuteen.

Muutoksia on Muurimäen mukaan tapahtunut siinä, että hautajaisista uskalletaan tehdä enemmän vainajan ja hänen perheensä näköiset, eli ei pidetä niin tiukasti kiinni siitä, millaiset hautajaisten ikään kuin kuuluisi olla.

–  Esimerkiksi arkun, uurnan ja kukkien valinnassa mietitään vainajan persoonallisuutta, ja musiikki mietitään vainajan mielimusiikin kautta. Muistotilaisuudessa saatetaan nauttia lasillinen konjakkia, jos vainajalla oli aikoinaan tapana tehdä niin omissa juhlissaan.

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat