Seitsenhenkinen perhe osti omakotitalon Vaasasta – Yläkerran lipaston takaa paljastui järkyttävä yllätys

Syksyllä 2012 Riikka ja Tommi Kypärä saivat pienen pojan, Lenni Kypärän.

Uusperheessä oli jo ennestään kolme lasta, ja perhe asui Korkeamäellä kerrostaloneliössä.

– Sanoin Tommille, että tämä ei riitä meille, tarvitsemme enemmän tilaa, Riikka Kypärä kertoo.

He alkoivat etsiä omakotitaloa. Vaihtoehtoja jäi lopulta kaksi: ison remontin vaativa rintamamiestalo ja asumiskunnossa oleva kaksikerroksinen, vajaa 200-neliöinen omakotitalo Huutoniemeltä.

He ostivat omakotitalon ja muuttivat sinne alkuvuodesta 2013. Alkoi normaali arki. Seuraavana vuonna he saivat Veela-tytön. Loppuvuodesta eräs lapsista sairastui ykköstyypin diabetekseen, ja perhe opetteli hoitamaan sitä.

22. joulukuuta he tekivät joulusiivousta.

Tommi huusi yläkerrassa:

– Täällä on hometta!

Hän oli siirtänyt yläkerran aulatilassa olevaa mustaa lipastoa, jotta pääsi siivoamaan sen alta.

Riikka oli siivoamassa Nuutin vaatekaappia.

– Eikä ole! hän huusi takaisin. Riikka kieltäytyi ajattelemasta hometta ja päätti siivoavansa kaapin loppuun vaikka väkisin.

Mutta lipaston kohdalla seinässä oli lattialistan yläpuolella selvä homekasvusto. Lattia oli kylmä, märkä ja painunut alaspäin. Seinä oli jäässä.

Vanhimmat lapset nukkuivat yläkerrassa. Paikka ällötti vanhempia, joten he siirsivät lapset yöksi alakertaan.

Tommi soitti kosteustarkastajalle, joka tuli käymään. Tarkastaja sanoi, että tämä ei ole kaikki tässä, lähtekää heti pois. Riikka ja lapset muuttivat Riikan vanhemmille Asevelikylään, Tommi jäi vielä taloon.

Joulunpyhät tuntuivat pitkiltä, koska kaikki oli epävarmaa.

Riikka soitti Asumisterveysliittoon. Kotiin tuli toinenkin tarkastaja ja kolme eri homekoiraa. Koirien merkkausten perusteella talosta otettiin 14 näytettä, joista 12 oli saastuneita.

Kypärät hankkivat asianajajan.

Kypärät kertovat hometalostaan nykyisessä vuokra-asunnossaan Huutoniemellä. Seinällä roikkuvat joulusukat jokaiselle lapselle. Lenni, 4, möyrii sohvalla ja haluaa syödä kananmunaa ja D-vitamiinia. Nuutti ja Moa lähtevät eteisessä seurakunnan kerhoon.

Seitsemänhenkinen perhe asui Riikan vanhempien luona lopulta 10 kuukautta. Vanhemmat olivat paljon mökillä, mutta välissä kaikki olivat talossa yhtä aikaa. Riikka on kiitollinen vanhemmilleen.

– Meillä on niin iso perhe, että tämmöistä ei laiteta minne tahansa, Riikka kertoo.

Se ei ollut kuitenkaan oma koti. Tommi huomasi olevansa ylivarovainen lasten kanssa:

– Olin koko ajan, että älä koske siihen, ne eivät ole meidän tavaroita.

Oikeuden päätökset kestivät. Kypärät eivät tienneet, kuinka kauan he olisivat home-evakossa. Tommi kuvailee odotusaikaa "todella kammottavaksi". Viime vuoden syksyllä he muuttivat nykyiseen vuokra-asuntoonsa.

Kypärät halusivat päästä talosta eroon, mutta se ei onnistunut. Oikeusprosessi olisi kestänyt vuosia, mikä oli heille mahdotonta. Asia meni sovitteluun. He saivat noin 40 prosenttia kauppahinnasta takaisin. Se oli huono vaihtoehto, mutta selvensi suunnitelmia.

– Lilluminen loppui sillä hetkellä. Oli huojentavaa tietää, mitä tapahtuu, Riikka sanoo.

Seuraavaksi talo piti käytännössä purkaa. Kypärät sopivat, että Tommi hoitaisi talon ja Riikka lapset ja kaiken muun.

Tommi alkoi purkaa taloa, missä kesti vuosi. Vanhasta talosta ovat jäljellä vain alakerran ulkoseinät ja osin betonilaatta.

Työmaa on loputon. Kun Riikka eräänä päivänä kävi talolla, se näytti toivottomalta. Vettä satoi, ja Tommi nyppi nauloja irti seinästä. Seinäpinta-alaa on monta sataa neliötä, ja neliöllä on 20 naulaa.

Tommi oli aiemmin nikkaroinut jotain pientä, muttei ollut koskaan rakentanut mitään.

– Paljon on pitänyt opetella. Jos olisi rahaa, olisimme teettäneet hommia ulkopuolisella, mutta meillä ei ole. Onneksi olemme saaneet apua sukulaisilta ja ystäviltä, Tommi sanoo.

Purkamisvaiheessa talosta paljastui myös rakennusvirheitä.

Taloa on korotettu jälkikäteen, jolloin rakentajat ovat vetäneet moottorisahalla poikki kantavia rakenteita. Yläkerran kantavat rakenteet siis puuttuivat. Tommi kertoo, että lattia oli jo painunut yhdestä kulmasta kuusi senttiä.

– Niin kauhea helvetti kuin tämä on ollutkin, onneksi emme asu enää talossa, joka olisi voinut romahtaa meidän tai lasten päälle, Riikka sanoo.

Nyt kun talo on purettu, se pitäisi vielä rakentaa. Koko prosessi on aiheuttanut Tommille pitkiä sairauslomia.

– Kyllähän tässä lujilla ollaan, hän sanoo.

Kypärät ottavat päivän kerrallaan. Välillä Riikka sanoo ääneen Tommille, että he ovat samalla puolella. Hän myös kehuu miestään.

– Tommi ei ikinä puutu tekemisiini eikä arvostele minua, enkä minä mene koskaan työmaalle ja kysy, että miksi tätä tai tätä ei ole tehty.

Riikka kertoo monesti haastattelun aikana, että perhe tekee kaikkensa, jotta lapsilla on turvallinen olo ja rutiinit pyörisivät.

Samalla hän potee syyllisyyttä. Hän on aina ollut tarkka lasten imetyksestä, luomuruuasta ja turvallisista leluista, mutta samalla he ovat asuneet hometalossa. Kukaan ei silti ehtinyt saada talosta isoja terveysoireita. Talo on myös laittanut asiat tärkeysjärjestykseen.

– Rahalla ja tavaroilla ei ole väliä, ja ne voivat kadota yhdessä yössä. On tärkeää, keitä siinä ympärillä on, Riikka sanoo.

Jos haluat auttaa rakennustalkoissa, ota yhteyttä: riikka.kypara@gmail.com.

TEKSTI: TIINA JUUJÄRVI

KUVA: JARNO PELLINEN

 

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran V:sa-liitteessä 23. joulukuuta. V:sa-liiteen sivuille tästä.

 

Juttua korjattu 19.1.2017 klo 20.55: Perheessä on seitsemän jäsentä, ei kuusi, kuten aiemmin mainittiin.

Kommentoi

Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi