Noin 15 prosenttia suomalaisista on kokenut paniikkikohtauksen, paniikkihäiriö on huomattavasti harvinaisempi – yksittäiset kohtaukset voivat kieliä myös liiallisesta stressistä tai päihteidenkäytöstä

TURKU

Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat yleisiä. Noin 15 prosenttia suomalaisista on kokenut sellaisen.

Yksittäinen paniikkikohtaus ei kuitenkaan tarkoita, että potilaalla olisi paniikkihäiriö. Vain noin kaksi prosenttia suomalaisista kärsii paniikkihäiriöstä, psykologi ja kognitiivisen psykoterapian kouluttajapsykoterapeutti Sauli Valkeajärvi kertoo.

Helsingin yliopistollisen sairaalan Hyvinkään psykiatrian yksikön johtajan ja ylilääkärin Eila Sailaksen mukaan paniikkihäiriödiagnoosi edellyttää vähintään neljää paniikkikohtausta kuukaudessa. Yksittäiset paniikkikohtaukset voivat kertoa alttiudesta sairastua paniikkihäiriöön, mutta yhtä lailla ne voivat kieliä myös esimerkiksi liiallisesta stressistä tai päihteidenkäytöstä.

Paniikkikohtauksella tarkoitetaan äkillistä ja yhtäkkisesti, yleensä alle 10 minuutissa kehittyvää kohtausta, johon liittyy voimakasta ahdistuksen tunnetta ja runsaasti erilaisia fyysisiä oireita.

–  Monet kuvailevat paniikkikohtaustaan näin: ”En saa henkeä ja tunnen tukehtuvani. Sydän tykyttää ja raajat puutuvat. Pelkään saaneeni sydänkohtauksen tai tulleeni hulluksi”, Sailas kertoo.

Näiden oireiden lisäksi paniikkikohtaukseen saattaa liittyä esimerkiksi vapinaa, hikoilua ja vatsakipuja.

Valkeajärven mukaan yksittäinenkin paniikkikohtaus voi herättää pelon seuraavasta kohtauksesta ja aiheuttaa eriasteisia käyttäytymisen muutoksia.

–  Potilas voi esimerkiksi välttää paikkoja, joissa paniikkikohtaus saattaisi ilmaantua ja varautua kohtauksiin varmistelemalla tilanteista poispääsyn.

Valkeajärvi kertoo, että tyypillisin paniikkikohtaus ei liity mihinkään tiettyyn tilanteeseen eikä sillä ole mitään ilmeistä laukaisevaa tekijää. Kohtaus voi alkaa myös yöllä unen aikana.

Jotkut kuitenkin saavat nimenomaan sellaisia paniikkikohtauksia, jotka liittyvät joihinkin tiettyihin tilanteisiin. Tyypillisiä tilanteita ovat tungokset, kaupan kassajonot, julkisilla liikennevälineillä matkustaminen, teatterissa tai elokuvissa käyminen sekä siltojen tai aukioiden ylittäminen.

Naisilla miehiä yleisempi

Sailaksen mukaan paniikkihäiriöt alkavat usein varhaisessa aikuisuudessa. Sairaus on naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Sailas kertoo paniikkihäiriön olevan osittain perinnöllinen ja liittyvän osittain elämänkokemuksiin ja ympäristön vaikutuksiin.

Mitään selkeää sairauden taustalla olevaa tekijää ei siis ole.

–  Usein potilaat kykenevät kuitenkin kuvailemaan, että oireilu on alkanut jonkinlaisen voimakkaan stressitilan yhteydessä, Sailas sanoo.

Valkeajärven mukaan paniikkihäiriön taustalla on usein vaikeaksi koettuja elämäntapahtumia varhaislapsuudessa tai myöhemmässä elämänkulussa.

Sailas kertoo, että paniikkihäiriötä hoidetaan tyypillisesti lääkityksellä ja lyhytpsykoterapialla. Lääkehoidossa ensisijaisia ovat masennuslääkkeet, joiden tehosta on paniikkihäiriöiden hoidossa hyvää näyttöä.

–  Rauhoittavien lääkkeiden käyttöä pyritään nykyään välttämään, eikä niitä enää määrätä pitkäaikaiseen käyttöön, sillä pitkäaikaiskäytön haitoista on enenevästi tietoa. Pahimmillaan lääkehoitoa jatketaan, koska sen lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita, jotka tulkitaan sairausoireiksi.

Sailaksen mukaan lääkehoitoa tarvitaan yleensä 3–4 kuukauden ajan, mutta osalla potilaista oireet palaavat tämän jälkeen ja lääkitys joudutaan aloittamaan uudestaan.

Kommentoi




Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat kotimaan uutiset





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat