Keikkatöissä ihminen on jatkuvassa odotustilassa – toiveissa on saada vakituinen työpaikka ja normaali elämä

Kulttuurituottaja Leena Vanhamäki ei ole ollut vakituisessa työsuhteessa sen jälkeen, kun täytti 49 vuotta. Keikkatöitä sen sijaan on ollut yllin kyllin.

–Viime vuonna työnantajia oli ainakin yhdeksän. Edellisvuonna yhden kuukauden aikana työttömyyskassaan piti toimittaa palkkalaskelma viideltä eri työnantajalta. Yhden työpäivän aikana saatoin käydä kolmessa eri työpaikassa, Vanhamäki luettelee.

Välillä keikkatöitä on niin paljon, ettei hän ole ehtinyt pitää vapaapäivää puoleentoista kuukauteen.

Ei, hän ei ole ahne rahalle, hänen on vain täytynyt kerätä eurot sieltä, mistä niitä saa.

Vanhamäki kertoo, että hän on aina ollut kova tekemään töitä. Hän aloitti kesätöiden tekemisen 15-vuotiaana.

Hän opiskeli merkonomiksi ja aloitti toimistotöistä. Pian hän oli mainostoimistossa ja vähän myöhemmin matkailualalla. Viime vuosina hän on tehnyt projektisihteerin töitä sekä ollut tiedotus- ja markkinointialan töissä. Aina pätkissä.

Töiden ohella hän osallistuu aktiivisesti kaikenlaiseen toimintaan harrastelijateattereista kuoroihin tai poikiensa jalkapalloharrastuksiin. Niistä ei vain saa palkkaa.

–Kävin järjestyksenvalvojan kurssin, jotta pääsin tekemään niitäkin töitä. Olen ollut muun muassa Euroviisuissa järjestyksenvalvojana.

Hän on käynyt vuosien aikana paljon muitakin kursseja. Kulttuurituottajaksi hän valmistui 2014.

Vanhamäen vauhti on ollut hurja, mutta silti vakituinen paikka antaa odotuttaa ja työttömyysjaksoja on riittänyt.

–Ja tämän ikäisenä pitäisi tienata eläkerahoja, 53-vuotias Vanhamäki huokaa.

Keikkatyötulot eivät riitä

Vaikka viime vuosi olikin hänen mittapuullaan hyvä, niin neljä viimeksi kulunutta vuotta on ollut tiukkaa. Vanhamäen nuorempi poika on lukiossa eikä raha ole riittänyt kaikkeen tarpeelliseen.

–Jouduin hakemaan apua monesta eri paikasta vuosien 2015 ja 2017 välillä. Keikkatyötulot eivät yksin ole riittäneet.

Ainainen rahapula on pakottanut tinkimään normaaleista asioista.

–Käyn värimallina. Sillä tavalla saan hiuksiini väriä.

Farkut on kirpputorilta, paidan ja kengät hän sai ostettua halvalla, kun lähti mukaan muuttujapäiville.

Asuntolainaa hän yritti saada eron jälkeen, mutta liian pieni palkka esti sopivan asunnon oston.

–Kun olin naimisissa, sain lainaa, mutta eron jälkeen en.

Kokemuksesta ei ole hyötyä

Vanhamäki kertoo, että masentuminen on ollut lähellä eikä itsetuntokaan ole maailman paras. Hän naurahtaa, että hänen onnensa ovat karjalaiset juuret ja positiivinen asenne.

–Yleensä olen se työpaikan aurinkoinen. Karjalainen nauraa, vaikka sydän märkänis.

Silti epäonnistumiset vakituisen työn saannissa vaivaavat.

–Minulla on työkokemusta monilta aloilta ja olen ollut pariin otteeseen ulkomailla vapaaehtoistöissä. Miksi työkokemuksestani huolimatta en saa vakituista työtä?

Vanhamäki lähettää työhakemuksia jatkuvalla syötöllä. On hän päässyt työhaastatteluihinkin. Siinä vaiheessa, kun hakijoita on kaksi, Vanhamäki on jäänyt kakkoseksi.

–Silloin tuntuu, ettei tätä enää jaksa. Menen lenkille ja huudan metsässä: miksi en taaskaan tullut valituksi.

Unelmien työpaikka olisi markkinointi- ja tiedotusalalta; kiertuemanageri tai näyttelijöiden agentti. Vanhamäki kertoo rakastavansa Excel-taulukoita.

–Olen kiinnostunut tuottamisesta, jossa saa käyttää taloustaitoja sekä tiedotuksesta ja markkinoinnista.

Yt-neuvottelut johtivat keikkatöihin

Pasi Hälisen pisin vakituinen työsuhde kesti 14 vuotta. Vuonna 2015 hänet irtisanottiin yhdeksän muun metallimiehen kanssa yt-neuvottelujen jälkeen.

–Yrityksessä oli kolmet yt:t vuoden sisällä. Sen jälkeen, kun vanhemmat työntekijät oli irtisanottu, firmaan palkattiin nuoria tekijöitä kymmenen euron tuntipalkalla, 48-vuotias Hälinen kertoo.

Harmittaahan se. Yt-neuvottelujen jälkeen hän on tehnyt vain keikkatöitä.

Hälinen aloitti työnteon heti peruskoulun jälkeen.

–Se ei harmita ollenkaan, etten opiskellut ammattia. Jos olisi vain yksi työ, jota voi tehdä, niin työttömyys kestäisi kauemmin, Hälinen uskoo.

Metallialan töiden lisäksi hän on muun muassa vaihtanut autonrenkaita, myynyt jäätelöä, ollut Alkossa töissä ja maalannut kattoja.

Metallimies työllistyy omin avuin

Eniten Hälistä harmittaa, että systeemi ei toimi. Te-toimisto ja aktiivimalli saavat mieheltä pelkkää moitetta. Hän ei ole kertaakaan käynyt te-toimistossa ja puheluitakin on tullut vuosien aikana yksi. Hän ei ole kuullut keneltäkään tuttavapiiristään, että te-toimistosta olisi pyydetty käymään ja annettu ohjausta työllistymiseen.

–Joku elämäänsä kyllästynyt herrasmies soitti kerran ja kysyi, miten menee.

Kun Hälinen oli kertonut, että hän sai taas uuden keikkatyön, herrasmies oli todennut, että ainahan sinä työllistyt.

Kyllä, Hälinen työllistyy omin avuin. Hän tekee työhakemuksia jatkuvalla syötöllä. Tällä viikolla hän aloitti taas uudessa työpaikassa. Mutta ongelma ei olekaan se, ettei hän olisi aktiivinen ja saisi töitä. Ongelmana ovat keikkatyöt.

–Viime vuonna olin yhteensä kuusi kuukautta työttömänä ilman rahaa.

Ensin te-toimiston päätös, jonka mukaan Hälinen ei ollut oikeutettu työttömyysturvaan, johtui siitä, että Hälinen sanoi itsensä irti työpaikan ongelmien takia. Siitä seurasi kolmen kuukauden karenssi. Toisella kerralla pätkätyö päättyi, mutta te-toimisto vaati selvityksiä selvityksen perään ja aikaa vierähti kolme kuukautta ennen kuin päätös tuli.

Ilman avopuolison palkkatuloja pitkät työttömyysjaksot ilman työttömyyspäivärahaa tekisivät elämästä mahdotonta.

Hälinen ei ole ikinä käynyt sossussa pyytämässä rahaa. Hän on kuullut, ettei rahaa saa, jos omistaa asunnon ja kesämökin. Niistä hän ei aio luopua.

Työn perässä vaikea muuttaa

Metallimiehistä on pulaa eri puolilla maata. Nykyisin Helsingissä asuva Hälinen sanoo, että hän on nuorempana muuttanut työn perässä, mutta nyt se on vaikeaa avopuolison töiden ja asunnon takia.

Hänelle on tarjottu töitä muun muassa Lahdesta.

–Palkka kymmenen euroa tunti. Minulla on sentään 25 vuoden kokemus metallialalta.

Selvää on, ettei hän ottanut tarjousta vastaan. Tuntipalkka hupenee nopeasti bensakuluihin.

Ja mitä kymmenen euron tuntipalkasta jää, kun keikkatyö loppuu. Ansiosidonnainen on 60 prosenttia palkasta.

Eläkkeen kertyminenkin on tiukassa.

–Eläkkeen määrä huolestuttaa. Keikkatöistä ei eläkettä juuri kerry.

Keikkatyötä yhä enemmän tarjolla

Tutkija Mikko Kesä teki viime kesänä SAK:lle tutkimuksen keikkatyöntekijöistä. Kesä toteaa, ettei keikkatyötä pitäisi tarjota kenelle vain.

–Joillekin nuorille, esimerkiksi opiskelijoille, se sopii, sillä keikkatyössä voi näyttää, mitä osaa. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan jaksa keikkatöitä pitkään.

Kesä haastatteli tutkimustaan varten 11 keikkatyötä pitkään tehnyttä. Kaikki paitsi yksi halusivat vakituisen työn.

Kesä toteaa, että keikkatyö on kuitenkin parempi kuin työttömyys, sillä töissä ollessa osaaminen kehittyy eikä identiteetti murene. Sosiaalinen status on nimittäin parempi, kun tekee edes silloin tällöin töitä.

Mutta siihen hyvät puolet jäävätkin.

Kesän mukaan keikkatyötä on yhä enemmän tarjolla. Ja mitä enemmän sitä tehdään, sitä vähemmän työnantajat palkkaavat vakituisia työntekijöitä.

–Keikkatyötä hehkutetaan nykyisin, mutta suhtaudun siihen kriittisesti.

Moni keikkatyöläinen on perustulon kannalla. Kesältä se ei saa kiitosta, sillä perustulo kannustaa työnantajia tarjoamaan keikkatöitä.

Keikkatyöntekijän täytyy sietää epävarmuutta. Kesä toteaa, etteivät kaikki keikkatyötä tekevät ole siinä yhtä hyviä. Se ei nimittäin ole valinta niin kuin yrittäjyys.

Elämä kuin tetristä

Kesän mielestä keikkatyöläisen elämä on työlästä, kuin tetristä, jossa palaset täytyy sovittaa yhteen.

–Keikkatyöntekijän pitää yhdistää työnhaku, perhe, vapaa-aika. Aina pitää olla valmis ottamaan töitä vastaan. Siinä voi tulla tunne, ettei ole oikeutta perheeseen ja vapaa-aikaan.

Kesä lisää, että työtön ottaa töitä vastaan toisten ehdoilla. Lomia ei voi suunnitella, tai jos suunnittelee ja kieltäytyy töistä, se voi heikentää mahdollisuuksia saada töitä jatkossa.

–Vakituisessa työsuhteessa oleva saa korvausta, jos hän päivystää. Keikkatyöläiselle ei tarvitse maksaa päivystyksestä.

Kesä toteaa, että keikkatyöläinen kokee tekevänsä äärimmäisen paljon töitä. Silloin, kun töitä ei ole, yhteiskunta vaatii että töitä on etsittävä ja hakemuksia kirjoitettava.

–Kun saa rahaa valtiolta, täytyy keikkatyöläisen hyppiä poliitikkojen päätösten mukaan, Kesä viittaa aktiivimalliin.

Hänen mukaansa työttömyysetuusjärjestelmä on sekava. Jotta sen kanssa pärjäisi eikä etuuksiin tule katkoksia, täytyy tietää miten järjestelmä toimii. Kesä sanoo, että neuvontaa ja tukea on kuitenkin vaikea saada.

–Keikkatyöläistä rangaistaan asioista, joille hän ei voi mitään. Ei ole yksilön vika, jos hän ei löydä oikeaa etuutta.

Ulla Jäske

Kommentoi




Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat