Jokien osuus ilmastonmuutoksessa on selvittämättä — kansainvälinen tutkimusryhmä mittaa koko kesän Lapissa

–Täydellinen paikka!

Kansainvälistä tutkimusryhmää luotsaava meteorologian akatemiaprofessori Timo Vesala hymyilee hyisessä pohjoistuulessa Kemijokeen kuuluvan sivujoen, Kitisen rannalla Sodankylässä.

Vesalan ja yliopistonlehtori Anne Ojalan tavoitteena on ollut jo noin kymmenen vuotta mitata pohjoissuomalaisesta joesta vapautuvia kasvihuonekaasuja sulan veden aikaan. Haussa on ollut vähintään sata metriä leveä jokiosuus, joka virtaisi ainakin kilometrin verran suorana. Sellaisessa paikassa mittausvälineitä olisi ihanteellisinta lukea. Haastetta paikan löytämiseen toi sekin, että mittaukset vaativat suoraa sähkövirtaa. Generaattoria ei voida käyttää, koska joesta on tarkoitus mitata vapautuvan hiilidioksidin määrää. Generaattori tuottaa hiilidioksidia, mikä sekoittaisi mittaustuloksia.

Kuinka ollakaan, täydellinen paikka löytyi lappilaisesta tiedeyhteisöstä Sodankylän Tähtelästä, Oulun yliopiston alaisuuteen kuuluvan Geofysiikan observatorion ja Ilmatieteen laitoksen Arktisen avaruuskeskuksen takapihalta.

Nyt rannalla, vesirajassa ja keskellä jokea vedenpinnalla ja pinnan alla on laitteita, joista osa pitää korvinkuultavaa hyrisevää ääntä. Kansainväliseen tutkimusryhmään kuuluvia henkilöitä lukee mittareita ja pitää yllä kalustoa rannalta ja veneestä. Toukokuussa asennetut mittarit ovat toiminnassa syyskuun loppuun asti.

Osa hiilen kiertokulkua

Mittauksen on tarkoitus lisätä ymmärrystä suurensuuresta ja monimutkaisesta kokonaisuudesta, jota kutsutaan ilmastonmuutokseksi.

Iso syy maapallon lämpenemiseen ovat ilmakehään vapautuvat kasvihuonekaasuiksi kutsutut aineet kuten hiilidioksidi ja metaani. Hiilidioksidia on muodostunut ihmisen toiminnan seurauksena erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön vuoksi. Ilmaston lämpenemisen aikataulusta on useita arvioita, mutta periaatteessa lämpötila nousee samassa suhteessa kuin muun muassa hiilidioksidia pääsee ilmakehään.

Metsien tiedetään olevan hiilinieluja, eli hiilivarastoja, sillä metsää sitoutuu enemmän hiilidioksidia kuin sieltä vapautuu ilmakehään. Toisaalta ilmaston lämpeneminen vauhdittaa metsän kasvua. Tiedetään myös, että arktisten alueiden soilla on suunnattomat hiilivarastot, jotka lämpenemisen seurauksena voivat vapautua ilmakehään ja vauhdittaa ilmastonmuutosta. Suoturve taas voi vapauttaa ilmakehään metaania, mikä on hiilidioksidia monikymmenkertaisesti voimakkaampi kasvihuonekaasu. Hiili kiertää metsistä ja soista vesiin.

Alueelliset erot selvittämättä

Jokimittauksilla on tarkoitus ymmärtää vielä paremmin sitä monimutkaista kokonaisuutta, jossa vesi ja ilmakehä vaihtavat kaasuja. Vesala ja Ojala ovat aiemmin tutkineet järvien osuutta kaasujen vaihdossa. Suomessa jopa kymmenesosa maan pinta-alasta on järviä ja jokia.

–Sisävedet ovat kasvihuonekaasujen lähteitä, mutta emme tiedä vielä tarpeeksi esimerkiksi siitä millaisia alueelliset vaihtelut ovat. Selvitettävänä on myös se mitä hiilelle vedessä tapahtuu, eli kuinka paljon sitä esimerkiksi kerrostuu pohjaan.

Vesalan mukaan nämä kasainväliset mittaukset eivät suoraan ratkaise ilmastonmuutosta, mutta auttavat ymmärtämään sen osatekijöitä ja ovat arvokasta pohjatietoa tulevaisuudessa.

Elina Melamies

Kommentoi




Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat