Ilmastohuoli painaa yhä useammin rippikoululaisten mieltä – "Ympäristökysymykset ovat kristillisen uskon ytimessä"

HELSINKI

Rippileireillä nousee yhä useammin nuorten huoli ilmastosta ja ympäristöstä. Ympäri maata huoliin löydetään ratkaisuja pohtimalla omaa suhdetta luontoon ja luomiskertomusta, jossa ihmiselle on annettu tehtäväksi viljellä ja varjella ympäristöä.

–  Sillä tavalla ympäristökysymykset ovat myös kristillisen uskon ytimessä, Tampereen seurakuntayhtymän kasvatustyön johtava pappi Mikko Wirtanen sanoo STT:lle rippileiriltä.

Viime vuonna tehdyssä valtakunnallisessa kyselyssä yli 70 prosenttia rippileiriläisistä ja lähes 90 prosenttia isosista koki ympäristön suojelemiseen liittyvät asiat tärkeiksi. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulutyön asiantuntija Jari Pulkkinen sanookin, että ilmastoteema on merkittävä rippikouluissa.

Pulkkinen kertoo, että yksi uuden, vuoden 2017 rippikoulusuunnitelman tavoitteista on, että nuoret kantavat vastuuta itsestään, toisista ihmisistä ja luomakunnasta. Tätä perustellaan muun muassa kirkon opin mukaisesti, että ihmisillä on vastuu luomakunnasta. Pulkkisen mukaan leirien ilmastokeskustelussa olennaista on myös toivon näkökulma ja pohdinta siitä, mitä jokainen voi tehdä.

Jyväskylän seurakunnan vastaava rippikoulupappi Ville Tikkanen kertoo, että rippileireillä on viime vuosina voinut havaita nuorten ympäristöahdistusta.

–  Tämän päivän nuoret ovat tietoisempia ympäristöongelmista, Tikkanen sanoo rippileiriltä.

Myös leiriltä tavoitettu Vantaan Tikkurilan seurakunnan pastori Sanna Heikurinen näkee, että nuoret voivat saada esimerkiksi Jumalasta apua ilmastoahdistukseen.

Riittämisen raja etsinnässä

Rippikoulut ovat yhä suosittuja nuorten keskuudessa. STT:n haastattelemien seurakuntien työntekijöiden mukaan esimerkiksi Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa noin neljä viidesosaa ikäluokasta käy rippikoulun. Tampereella luku on prosentuaalisesti hieman vähemmän. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan reilut 77 prosenttia ikäluokasta osallistui viime vuonna rippikouluun, ja kirkkoon kuuluvien 15-vuotiaiden keskuudessa prosentti oli yli 90.

Oulun Karjasillan seurakuntapastori Heikki Karppinen sanookin, että rippikoulut ovat osa nuorisokulttuuria. Leireille tullaan yhä hakemaan yhteisöllisyyttä ja kavereita. Karppisesta nuorilla harvemmin on paikkaa ja mahdollisuutta hiljentyä ja pohtia elämän perusteita ja omaa Jumala-suhdetta.

Rippileirillä pohditaan usein ihmissuhteita, perhettä ja kelpaamista. Järvi-Kuopion seurakunnan nuorisotyönohjaaja Atte Kääriäinen on huomannut, että nuorilla kelpaamiseen on yhä enemmän liittynyt tarve löytää jokin raja, jolla voisi mitata omaa riittämistä.

–  Luulen, että itsearviointi on nostanut päätään eri tavalla. Sosiaalisen median kautta nähdään, miten toisilla menee tai millaista kuvaa toinen antaa itsestään. Luullakseni vertailua tehdään enemmän, Kääriäinen sanoo.

Vantaalaisten kanssa työskentelevä Heikurinen sanoo, että perhekysymyksissä tulee usein esille perheiden monimuotoisuus. Tähän liittyvät esimerkiksi uusperheet tai perheiden kansainvälisyys. Osalla Tikkurilan seurakunnan leireistä on paljon nuoria, jotka opiskelevat kansainvälisessä koulussa. Tämän kesän riparilla onkin opeteltu joitakin rukouksia myös englanniksi, sillä se on ollut osalle leiriläisistä läheisempi kieli.

Jyväskylän rippileireillä ihmissuhdekysymyksiä tarkastellaan siltä kannalta, mikä nuoria puhuttelee.

–  Siihen pyritään liittämään kristillinen opetus. Miten olisi hyvä elää toisten kanssa? Lähimmäisenrakkauteen sen voisi tiivistää, Tikkanen sanoo.

"Miksi ei voida vihkiä samaa sukupuolta olevia?"

Kirkon sisällä käydään keskustelua samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Tampereen seurakuntayhtymän Wirtasen mielestä asia pohdituttaa myös leiriläisiä.

–  Luulen suuren osan nuorista miettivän, miksi ei voida vihkiä samaa sukupuolta olevia, miksi kaikenlaiset elämäntavat eivät ole yhtä hyviä. Se on ihan oikea kysymys, Wirtanen sanoo.

–  Kirkko edustaa monessa asiassa paljon perinteisempää ja hitaammin etenevää kantaa, vaikka tietysti kirkko on myös tosi moniääninen.

Kirkkohallituksen Pulkkisen mukaan olennaista on, että leirillä on turvallista puhua itseä askarruttavista asioista avoimessa hengessä. Wirtanen sanoo, että rippileiri onkin hyvä paikka opetella keskustelemaan ja kuuntelemaan eri mieltä olevia ihmisiä.

–  Voidaan olla eri mieltä, mutta voidaan elää täällä yhdessä, Wirtanen kiteyttää ajatuksen.

Eriarvoistavatko teemaleirit?

Suurin osa rippikoululaisista käy perinteisen rippileirin. Osa kuitenkin valitsee teemallisen rippileirin, jossa painotuksena voi olla vaikkapa urheilu, taideaineet tai tietokonepelit. Kirkkohallituksen Pulkkisen mukaan nuorten harrastustrendit näkyvät teemarippileireissä, mutta esimerkiksi liikuntapainotteisilla leireillä on vahva jalansijansa.

Tarkkaa tietoa teemaripareiden määrästä Kirkkohallituksella ei ole, ja niiden järjestämisessä on alueellisia eroja. Esimerkiksi Tampereella teemaleirit ovat niin suosittuja, että kaikki halukkaat eivät niille mahdu. Pappi Mikko Wirtanen sanoo syyksi sen, että ympäröivistä kunnista on myös halukkaita teemaleireille, joita ei välttämättä omalla paikkakunnalla järjestetä.

Kuopion seudulla teemarippileirejä ei järjestetä paljoakaan. Nuorisotyönohjaaja Kääriäisen mukaan seurakunnissa on pohdittu kalliimpien teemaripareiden eriarvoistavuutta, minkä takia seudulla on jarrutettu kehitystä.

Esimerkiksi Tampereella ja Oulussa leirimaksua varten voi saada tukea. Tampereen Wirtanen kertoo, että hintoihin voi vaikuttaa esimerkiksi jos perheellä on velkajärjestelyjä tai muita taloudellisia haasteita.

Oulun Karppisen mielestä teemaleirien eriarvoistavuus on ikuisuuskysymys, mutta ei kuitenkaan syy olla järjestämättä teemarippileirejä.

–  Maailma on joka tapauksessa tässä suhteessa eriarvoinen. Ehkäpä leirien avulla rippikouluun saadaan myös niitä, jotka eivät muuten tulisi.

Kommentoi




Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat