Erätalousjohtaja: Vellova susikeskustelu on jo kannanhoidon ongelma – väärää tietoa paljon

Internetissä vellova susikeskustelu on raaistunut 10 vuodessa jopa solvaavaksi, arvioi Metsähallituksen erätalousjohtaja Jukka Bisi. Susiin liittyvää disinformaatiota eli tarkoituksellisen harhaanjohtavaa tietoa on Bisin arvion mukaan verkossa niin paljon, että se on ongelma jo lajin kannanhoidon ja suden suojelun kannalta.

Ongelmissa Bisin mukaan ovat toisaalta viranomaiset, jotka ovat vastuussa petopolitiikasta, ja toisaalta susiin liittyvää tietoa tuottavat tutkimuslaitokset.

– Kansalaiset kyseenalaistavat virallisen tiedon luettuaan disinformaatiota, joka on osin tarkoituksellista, osin varmaankin ihmisen tuntemuksiin liittyvää, Bisi sanoo.

Esimerkiksi vuoden lopussa sosiaalisessa mediassa liikkui huhuja Lopen sudesta, jonka väitettiin raadelleen ihmisen. Poliisi kuittasi väitteen "sudeksi".

Metsähallituksella on rajalliset resurssit susiin liittyvän väärän tiedon leviämisen seuraamiseen. Susikeskustelua käydään monilla verkkofoorumeilla.

Suteen liittyvää verkkokeskusteluakin seuraamaan perustettiin vuonna 2014 nettierätarkastajan toimi. Puolitoistavuotiaan kokeilun tavoitteena oli seurata nettikeskustelua ja tunnistaa eri foorumeilta keskustelu, joka voisi kieliä luontoon liittyvistä rikoksista.

Kokeilun myötä Metsähallitus totesi, että pesti oli liian raskas yhdelle ihmiselle. Nettierätarkastajan tehtävä jaettiin 12 erätarkastajalle, jotka nykyään seuraavat myös verkkokeskustelua. Vuoden 2016 valtion maiden erävalvonnan virallinen vuosiraportti valmistuu lähiaikoina, ja se sisältää myös tarkastajien havaintoja sosiaalisesta mediasta.

Keskustelu kiivasta Facebookissa

Tyypillinen kyseenalainen uutinen sudesta on sellainen, jossa henkilö on nähnyt eläimen tai sen jäljet lähellä asutusta ja tulkinnut havainnon sudeksi. Näin kuvaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Jani Pellikka.

– Kyseessä voi toki olla susi, mutta kukaan muu ei pysty sulan maan aikaan aina edes varmentamaan havaintoa. Tällaista uutisointia meillä on, Pellikka sanoo.

Pellikka on tutkinut susikriittisten järjestöjen ulostuloja Suomessa. Hänen mielestään susikeskustelussa ja uutisoinnissa on vaikea paikantaa sitä, missä kohtaa niin sanotun valeuutisen raja alkaa.

– Monet julistautuvat totuuden tietäjiksi kansalaisten susisuhteesta, mutta sekin on retorinen keino. Saatetaan ajatella, että erimielisyyksien syy on se, että toinen osapuoli ei vielä tiedä asioita, joita itse tietää, hän sanoo.

Pellikan mukaan on erittäin vaikea arvioida, kuinka paljon tahallista väärä tietoa sudesta levitetään verkossa.

– Esimerkki tällaisesta keskustelusta, jossa osapuolet tuottavat hyvin erilaisia lukuja, on tietysti suden kanta-arviot, hän sanoo.

Suomessa arvion susien määrästä tekee Luonnonvarakeskus. Pellikan mukaan susitutkijat eivät Suomessa ole ottaneet roolikseen ärhäkkää uutisten faktantarkistusta.

– Tutkijat vedetään herkästi osapuoleksi [susikeskusteluun] ja tuomitaan jonkin intressin ajajana, hän sanoo.

Pellikka katsoo, että Suomessa toimii tällä hetkellä pieni, aktiivinen ja medianäkyvyyttä tavoitteleva susikriittinen verkosto. Erityisen kiivaana keskustelu käy erilaisissa Facebook-ryhmissä. Kuten muussakin poliittisessa viestinnässä, sosiaalinen media on pönkittänyt myös susikeskustelua.

– Sitä me emme ole analysoineet, onko se some aiheuttanut kuplautumista susiasiassa, hän sanoo.

Laura Myllymäki/Lännen Media

Kommentoi




Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat kotimaan uutiset





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat