Keihäslegenda on poissa – sairastelu uuvutti Jorma Kinnusen 77-vuotiaana

ÄÄNEKOSKI

Olympiamitalisti ja keihäänheiton maailmanennätysmies Jorma Kinnunen kuoli torstaina Äänekoskella pitkäaikaisen sairastelun murtamana. Hänellä oli ikää 77 vuotta.

Joulukuussa 1941 syntynyttä Kinnusta jäivät suremaan vaimo, lapset ja kahdeksan lastenlasta.

Olympiahopea, ME-heitto, viisi Suomen mestaruutta, 17 maaotteluvoittoa, 199 yli 80 metrin keihästulosta sekä Kinnuseen henkilöitynyt Keihäskarnevaalit Pihtiputaalla tekivät hänestä suomalaisen keihäänheiton isähahmon.

Keihästien kodissa Äänekoskella Kinnunen esitteli mielellään Liisa-vaimon kirjahyllyyn kiillottamia palkintoja ja valokuvia perheestään. Perhekuvien joukossa oli sotilaskuva omasta isästä Vilho Kanasesta.

–  Isää en nähnyt koskaan. Kuoli sodassa ennen kuin synnyin, Kinnunen kertoi vuonna 2016 julkaistussa kirjassa Kaaret ja tarinat.

Äiti ei kyennyt elättämään perhettä yksin, ja lapsikatras hajotettiin eri taloihin Pihtiputaalla. Tahto ja pyrkimys parempaan elämään kasvattivat silti nälkäisestä huutolaispojasta keihäsmestarin.

"Äänekosken pikkujättiläiseksi" ristitty Kinnunen heitti keihästä hurjasta vauhdista ja parhaimmillaan täydellisen esimerkillisellä tekniikalla. Vain 175-senttisen heittäjän irtiottokyky oli epäterveellisen hyvä.

–  Sanoin Helmerille (lääkäri Helmer Kvist) usein, että meillä on selkeä työnjako: sinä korjaat ja minä heitän, Kinnunen viittasi urheiluvammoihinsa Urho Salon kirjassa Pikkujättiläinen.

Piikkari puri tartaniin

Meksikon olympiakisoissa 1968 Kinnunen sai tekniikkansa jengoilleen, kun alla oli nykyaikainen tartan-pinnoite, johon tukijalan piikkari tökkäsi aivan eri lailla kuin hiili- tai tiilimurskakentillä.

Olympiafinaalissa Kinnunen oli 86,30 metrin avausheitollaan kiinni pronssissa. Neuvostoliiton Janis Lusis kiskaisi viimeisellä heittokierroksella 90,10 ja otti kärkitilan Unkarin Gergely Kulcsarilta. Kinnunen vastasi 88,58 metrin SE-heitolla ja otti hopean.

–  Palkintopallilla oli ihana seistä. Tuli oikein tippa silmään, Kinnunen muisteli hetkeä Pikkujättiläisessä.

Tokion olympiakisoissa 1964 Kinnunen oli ollut kuudes. Olympiakultaa voitti hänen läheinen kilpakumppaninsa Pauli Nevala.

Maailmanennätys uran kohokohta

Tampereella Ratinan stadionilla 18. kesäkuuta 1969 Kinnunen pääsi mielialustalleen kumiasvaltille. Hän aloitti 86-metrisellä ja siirsi askelmerkkiä puolitoista metriä taaksepäin.

Toisessa Kinnusen karjahduksessa oli täysi lataus, ja keihäs taipui kenttään vasta 92,70 metrissä. Hän kohensi ME-tulosta 72 senttiä, vaikka heitto lähti kaukaa heittoviivan takaa.

–  Kun tekee maailmanennätyksen, voi rauhassa todeta olevansa korkealla lajinsa hierarkiassa. Yläpuolella ei sillä hetkellä ole ketään, hän totesi Pikkujättiläisessä.

–  Maailmanennätystä ei saa halvalla koskaan, kun kaikki ovat yrittäneet sitä vuorollaan monta vuotta.

Jorma Kinnunen valmensi useita suomalaisheittäjiä, muiden muassa poikaansa Kimmoa, joka saavutti keihäänheiton maailmanmestaruuden Tokiossa 1991.

Kinnusen kuolemasta kertoi aiemmin Äänekosken Kaupunkisanomat.

Pusa: Kinnusen perintö suomalaiselle keihäänheitolle on pysyvä

Tapio Korjuksen ja Heli Rantasen keihäänheiton olympiavoittajiksi valmentanut Leo Pusa arvostaa Jorma Kinnusen jättämän keihäsperinnön korkealle.

–  Hänen perintönsä suomalaiselle keihäänheitolle on pysyvä. Toivon, että suomalaiset keihäsvalmentajat pystyvät vaalimaan Jorman perintöä ja viemään viestiä eteenpäin, Pusa kertoo.

Huutolaispoikana kasvanut Kinnunen sai elämään karun arkiset eväät. "Äänekosken pikkujättiläinen" ei tunteitaan peitellyt ja oli keihäspaikalla tulta ja tappuraa.

–  Hän oli esimerkki sitkeydestä ja peräänantamattomuudesta. Lapsuudessa ei ollut paljon onnellisuutta, mutta luonteen kovuus tuli sieltä. Jokainen sentti oli todellista keihäänheittäjää, Pusa kehuu.

Keihäskarnevaalien perustaja

Kinnunen ja Pusa perustivat 1970-luvun alussa Pihtiputaan keihäskarnevaalit, joista tuli jo samalla vuosikymmenellä keihäsväen klassikkokokoontuminen.

–  Siinä Jorman kädenjälki näkyi vahvasti. Tapahtumaa ei olisi syntynyt, ellei hänen kaltaisensa maailmantähti olisi lähtenyt mukaan, Pusa muistelee.

–  Keihäskarnevaalit ovat näyttäneet esimerkkiä muille yleisurheilulajeille, joissa järjestetään omat karnevaalinsa.

Kinnusen oppi-isä oli lajivalmentaja Mikko Paananen.

–  Mikon näköaisti oli helvetin hyvä. Sanoi, jos tukijalka kääntyi liikaa, ja neuvoi, että nyt kylmän viileästi keihään kärki 10–15 senttiä alemmas, Kinnunen kuvaili 70-vuotishaastattelussaan joulukuussa 2011.

Jorma Kinnunen koki viime talvena murheellisen menetyksen, kun hänen nuorempi poikansa Jarkko kuoli 49-vuotiaana.

–  Kun Jarkko nukkui pois, se oli varmaan niitti Jorman jaksamiselle. Nyt oli hänen aikansa lähteä. Surunvalittelut omaisille, Pusa sanoo.

Kommentoi