Tilaajalle

Pääkirjoitus: Poliisilla pitää olla tarpeeksi varoja pitkäkestoisen tutkinnan hoitamiseen tärkeissä rikoksissa

Laihialta löytyi heinäkuussa 2018 kuollut 60-vuotias nainen. Naisen kohtalon selvittäminen osoittautui erittäin hankalaksi, mutta nyt maali häämöttää. Pitkäksi venyneen tutkinnan lopputuloksena 48-vuotias nainen sai syytteen taposta ja Pohjanmaan käräjäoikeus linjasi lokakuussa välituomiossaan, että nainen on toiminut syytteessä kuvatulla tavalla.

Laihian tapausta seurattiin valtakunnallisesti hyvin tarkkaan, sillä heti alussa Pohjanmaan poliisi kertoi tapauksen olevan suhteellisen monimutkainen. Se herätti mielenkiintoa. Tutkinnan venyessä tapauksen arvoituksellisuus ei tuntunut vähentyvän.

Lopulta tutkinta siirtyi keskusrikospoliisin vastuulle kevättalvella 2019. Nopeasti sen jälkeen tutkijat pääsivät jutussa eteenpäin.

Tutkinnan vauhdittuminen vastuullisen vaihduttua herätti kysymyksiä siitä, oliko Pohjanmaan poliisi tehnyt omassa tutkinnassaan virheitä. Suomessa poliisilla on joitain sen mainetta rasittamaan jääneitä epäonnistumisia. Tunnetuin esimerkki on Ulvilan surma vuodelta 2006. Se on edelleen niin sanotusti pimeä rikos, vaikka sen ympärillä on käyty näyttäviä oikeudenkäyntejä ja apua asian selvittämisessä on haettu Yhdysvalloista saakka.

Laihian surman tutkinnanjohtaja, keskusrikospoliisin rikoskomisario Hans Fagerström antoi Pohjanmaan poliisille ainakin osittaisen synninpäästön lehtemme haastattelussa. (Ilkka 18.10.) Fagerströmin mukaan Pohjanmaan poliisi teki tapauksen eteen hyvää työtä. Hän myös mainitsi, että varsinkin tekninen tutkinta oli täysin Pohjanmaan poliisin varassa. Fagerström tarkensi vielä, että varsinkin alustavat toimet tehtiin paikan päällä hyvin.

Fagerströmin puheista päätelleen keskusrikospoliisi ei tuonut tutkintaan uusia vimpaimia tai vempeleitä, vaan se pääsi eteenpäin kuulustelujen avulla. KRP siis eteni poliisin perusosaamista käyttämällä.

On sinänsä ilahduttavaa, että jutun tutkinta ei kaatunut siihen, että Pohjanmaan poliisilta olisi puuttunut teknistä osaamista. Toisaalta on yhtä huolestuttavaa kuulla, että ratkeamista haittasi poliisin kyky paneutua rikoksen ratkaisemiseen.

Sekä Fagerström että jutun alkuperäinen tutkinnanjohtaja rikoskomisario John Forslund Pohjanmaan poliisista katsovat KRP:n auttaneen resurssipulassa taipunutta paikallispoliisia. Vakaviin rikoksiin erikoistunut KRP sai kutsun ja pystyi keskittämään jutun ratkaisemiseen enemmän voimia kuin Pohjanmaan poliisi kykeni.

Poliisin ja myös tutkijan tehtäväkenttä on laaja. Tutkinnanjohtajilla on johdettavanaan satoja juttuja yhtä aikaa. Tällaisessa tilanteessa keskusrikospoliisin kutsuminen avuksi on oikea tapa edetä. Herää kysymys siitä, onko poliisilaitosten ja KRP:n mahdollista tiivistää yhteistyötään myös jatkuvammassa muodossa. Silloin kynnys pyytää apua madaltuisi, eikä se kaatuisi pelkoihin arvovaltatappioista.

Vakavien, ihmisten henkeen kohdistuvien rikosten selvittäminen on välttämätöntä ja Suomen poliisi on yleisesti ottaen tehnyt hyvää työtä niitä ratkaistessaan. Henkirikosten selvittäminen ei saa jäädä kiinni poliisin resursseista. Joko poliisilaitosten on tarpeen vaatiessa kyettävä irrottamaan tarpeeksi voimaa pitkäkestoiseen tutkintaan, tai sitten KRP:llä voisi olla nykyistä merkittävämpi rooli.

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset