Tilaajalle

Pääkirjoitus: Ilmastokeskustelun laineet lyövät lähemmäs jokaista

Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista alkaa olla yhä turhauttavampaa toistensa ohi puhumista. Jos ihminen on jo ilmastoahdistuksen vallassa, mutta keskustelukumppani kieltää jyrkästi koko ilmastonmuutoksen olemassaolon, eväät hedelmälliseen dialogiin ovat olemattomat.

Toisinaan tuntuu, ettei tolkun kansalaisella ja keskitien kulkijalla ole enää paikkaa tässä yhä mustavalkoisemmaksi käyvässä keskustelussa.

Joku pääsee sentään vielä yllättämään näkökulmalla, jota kukaan ei ole osannut ilmastoväittelyyn tuoda. Oman lusikkansa soppaan työnsi Kodin Kuvalehdessä (15/2019) Korkeasaaren entinen johtaja, eläinfysiologian dosentti Seppo Turunen. Hän sanoo, että olisi ilmastoteko luopua lemmikistä, koirasta tai kissasta, tai jättää ainakin seuraava lemmikki hankkimatta.

Turusen mukaan koiran tai kissan ekologinen jalanjälki on yhtä suuri kuin autolla, jolla ajetaan 15 000 kilometriä vuodessa. Lemmikit ovat lihan suurkuluttajia, ja niiden syömän ruoan tuottamiseen tarvittaisiin lähes viidennes Suomen peltoalasta, jos kaikki se ruoka tuotettaisiin Suomessa.

Koirista kolmannes on ylipainoisia, koska niitä syötetään liikaa. Ulkonäköperusteilla jalostettuja koiria vaivaavat monenlaiset terveysongelmat. Löytökoirien tuonti ulkomailta pitäisi kieltää kokonaan.

Kaupunki ei Turusen mielestä sovi koirien ympäristöksi. Tilat ovat ahtaita, kuivia ja kuumia, ja eläin viettää liian paljon aikaa yksin. Synninpäästön saavat Turusen silmissä vain työkoirat ja maalaisympäristössä elävät koirat sekä aidosti yksinäisten ihmisten kaverit.

Kaiken kaikkiaan koiran omistaminen on useimmille ihmisille itsekäs valinta, Turunen arvioi. Koirista on tullut ihmisten viihdyttäjiä, ei itseisarvoisia olentoja. Suomessa on 700 000 koiraa, joiden omistajista iso osa tulisi ihan hyvin toimeen ilman koiraa.

Oletettavasti Seppo Turunen kärjistää tahallaan, mutta perustelemattomaksi heitoksi ajatuksia on vaikea mieltää. Dosentti Turusta ei voi oikein diletanttinakaan pitää.

Hyvää avauksessa on se, että ilmasto nähdään osana yhteistä arkea. Jos joku on valmis tuomitsemaan toisten ilmaston vastaiset teot, olisi oltava valmis näkemään omatkin teot uudessa valossa. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Ajatus lemmikeistä ilmastonmuutoksen kiihdyttäjänä on sukua meteorologi Edward Lorenzin kaaosteorialle. Hän kysyi jo 1960-luvulla, voiko perhosen siipien heilahdus Brasiliassa synnyttää ketjureaktion, jonka lopputuloksena on tornado Teksasissa.

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset