Tilaajalle

VPK: Vapaaehtoiset sopimuspalomiehet loppuvat tällä menolla, nyt tarvitaan juhlapuheiden sijaan jo tekoja

KAUHAJOKI

Pulaa sopimuspalomiehistä on myös Kauhajoen vapaapalokunnassa, jossa on kirjoilla 25-30 henkeä. Heistä viitisentoista on aktiivista.

Toista se oli ennen.

– 1980-luvun lopulla väkeä oli 40-50. Niitä oli niin paljon, että hälytyksen tullessa kaikki autot asemalta olivat monesti lähteneet, kun viimeiset ehtivät paikalle muistelee Kauhajoen vpk:n päällikkö Tapani Herrala, 59.

Kauhajoella on ensilähdön paloasema eli se hoitaa itsenäisesti Kauhajoen kaupungin palo- ja pelastustoimen tehtävät, sekä alue nelosen tehtäviä Etelä-Pohjanmaan alueella. Vakituisia palomiehiä on neljä ja palopäällikkönä Juha Turkulainen. Hälytystehtäviä on vuodessa noin 350.

Palomiespulan suurimpia syitä ovat Herralan ja vpk:n puheenjohtajan Joona Sorilan, 32, mielestä väärät ennakkokäsitykset työstä.

– Luullaan, että tässä pitää olla joku teräsmies, Sorila naurahtaa.

Herrala lisää, että periaatteessa pelkästään hyvä terveys riittää.

– Jokainen voi kykyjensä mukaan edetä, ja täällä kyllä koulutetaan. Meillähän on esimerkiksi ensivastetyö, joten vaikkapa hoitopuolen ihmiset ovat meille kullanarvoisia.

Toinen merkittävä syy pulaan on se, että Kauhajoella vapaapalokuntalaisen täytyy oikeastaan asua kaupungin keskustassa.

– Meidän operatiivisen toiminnan vasteaika on viisi minuuttia, eli silloin viimeistään pitää olla ensimmäinen auto liikkeellä. Seuraavan auton pitää lähteä kymmenen minuutin sisällä. Jos palomies asuu vähän sivummalla, hän ei ehdi asemalle siinä ajassa, Sorila valottaa.

Kolmas syy pulaan on työnantajien yhä nihkeämpi suhtautuminen sopimuspalokuntatyöhön. Sorila on itsekin työnantaja, ja hänen seitsemästä työntekijästään neljä on vapaapalokunnassa.

– Se tarkoittaa, että isomman hässäkän tullessa, meistä yli 50 prosenttia on poissa omista töistä.

Herrala huomauttaa, että myös kunnan ja valtion töissä ei ole enää työntekijöitä entiseen malliin.

– Ei sieltäkään saada enää väkeä sitoutumaan tällaiseen. Kun ollaan vielä muuttotappioalueella, niin väkeä karkaa muutenkin. Ja mitä enemmän toisen asteen koulutusta siirtyy kauemmaksi, sitä enemmän myös potentiaalisia tulevaisuuden palomiehiä lähtee.

Myös vastuukysymykset ja eräänlainen koulutusbyrokratia hankaloittavat toimintaa ja vieraannuttavat väkeä.

– Otetaan esimerkki. Omakotitalo palaa, ja katolle on mentävä. Tilannejohtajalla on kovat paineet. Palomies pukee oikeaoppisesti valjaat päälle. Hän kaatuu katolla ja katkaisee kätensä. Jälkeenpäin käy ilmi, ettei hän ole käynyt tunnin kestävää kattokoulutusta. Kuka on vastuussa?

Toinen esimerkki, rekkamies ajaa paloautoa. Väärin, väärin!

– Siihen pitää käydä neljän jakson koulutus, jossa väistellään keiloja ja peruutellaan. Jos yksikin jakso on käymättä, et kelpaa kuljettajaksi, vaikka olisit ammattilainen, Herrala kertoo ja perää maalaisjärjen käyttöä tilannejohtamiseen, ja pitää koulutusta sinänsä hyvänä asiana.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Miesten mielestä vastuuasiat pitäisi ensimmäiseksi selkiyttää, ja se, millaisilla kriteereillä palokuntatoimintaan ylipäätään pyöritetään jatkossa, koska tehtävävaatimukset kasvavat koko ajan.

On myös keksittävä, miten pidetään kiinni palomiehistä ja koulutetaan uusia. Miesten mielestä olisi oikeastaan löydyttävä aivan uusi ote palokuntatyöhön, johon komennon pitäisi lähteä sisäasiainministeriöstä asti.

– Pelastuslaitosten pitäisi olla palokuntiin päin suunnannäyttäjinä ja avunantajina omasta tahdostaan. Nyt tuntuu, että palokunnat ovat oman onnensa nojassa, Sorila sanoo, ja Herrala jatkaa:

– Vuosikausia ovat ministeritkin puhuneet komeita sanoja, kuinka hienosti pelastustoimi tukeutuu sopimushenkilöstöön. Mitään sen eteen ei kukaan kuitenkaan tee, paitsi meidän sopimuspalomiesten liitto. Juhlapuheita on kuultu jo aivan tarpeeksi, nyt tarvitaan tekoja.

Lisää aiheesta

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta