Tilaajalle

Seinäjoen Sisun voimahahmolle urheiluseura on turvallinen kasvualusta: ”Elämällekin pitää jäädä tilaa”

SEINÄJOKI

Jarkko Tenkula ilmestyy paikalle punaisessa Sisu-hupparissa, jonka alla on sininen Manchester Cityn pelipaita. Hän on ollut sisulainen ja cityläinen vuodesta 1976.

– Näin televisiosta paikallispelin City–United, eikä United taipunut suussa mitenkään.

Samana vuonna kuusivuotias miehenalku pääsi myös Reino Aron ohjaamiin Sisun jalkapallojunnuihin. Parin vuoden päästä harrastus alkoi tosimielellä.

– Sisussa meitä vei yhteinen näyttämisen halu. Olimme vähän kuin piikki isojen seurojen lihassa. Urheilun kahtiajako näkyi kaupungissa silloin vielä sillä tavalla, että kaikki eivät halunneet tai voineet tulla pelaamaan Sisuun.

Haave jalkapalloilijan ammatista vaihtui murrosiässä valmentamiseen. Hän oli tullut siihen tulokseen, että odotettavissa olisi ollut korkeintaan komea alasarjapalloilijan ura.

Jarkko Tenkula kasvoi perheessä, jossa politiikka ja yhteiskunnalliset asiat olivat tärkeitä. Hänen oli tehtävä yksi elämänsä kipeistä valinnoista politiikan ja urheilun välillä. Hän kuvailee itseään nyt vanhan liiton järjestöjyräksi.

– Tein tietoisen päätöksen urheilun puolesta. Tuntui siltä, että sillä puolella saisin elämässä enemmän aikaiseksi. Teen samoja asioita, mutta lähempänä ihmistä.

TUL:n Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja ja Sisun seura-aktiivi sanoo sopivansa urheiluseuran työmiehen osaan. Virkamiehen takki ei oikein istu, vaikka byrokratian määrä seuratyössä lisääntyy.

– Kaikilla seuroilla ei ole varaa palkata täyspäiväisiä työntekijöitä, eikä siihen ole tarvettakaan. Ratkaisu ei löydy päätoimisuudesta, vaan ihan muista asioista.

Sisua Jarkko Tenkula kuvaa yhteisöksi, melkein perheeksi. Sen kautta on syntynyt elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Kun on mennyt taloudellisesti hyvin, on pystytty jopa auttamaan heikommilla olevia harrastajia.

Kun puhutaan Sisusta kasvattajaseurana, puhutaan paljosta muustakin kuin pikkuseurasta urheilijoiden ponnahduslautana.

– Haluan, että meillä ohjaajat ja valmentajat ovat myös kasvattajia. Onko parempaa paikkaa kasvaa ja kokea pettymyksiä, iloja ja suruja kuin urheiluseura?

Jarkko Tenkulan tausta kertoo, että hänelle kysymys kasvatuksesta ei ole vain seuratyön markkinoimista. Hän valmistui sosiaaliohjaajaksi vuonna 1994 ja työskenteli sen jälkeen yhteensä 13 vuotta koulunkäyntiavustajana ja ohjaajana, ensin Lintuviidan koulun harjaantumisluokassa ja sitten kuulovammaisten ja dysfaattisten lasten koulussa Marttilassa.

– Sitä, mitä olen opiskellut koulussa ja oppinut elämässä, koetan viedä täälläkin eteenpäin.

Sisussa on tilaa harrastuspohjaiselle urheilulle, jossa lapsi ja nuori voi myös koetella itseään. Jarkko Tenkula on huolissaan liian nuorina erikoistuvista lapsista.

– Kiistatonta on, että eri lajien vetäjät ovat mustasukkaisia toisilleen. Monipuolisuus on kuitenkin urheilun, liikunnan ja elämän suola. Pitää jäädä tilaa muillekin harrastuksille ja elämälle.

Sisun sukupolvenvaihdoksen eteen Jarkko Tenkula on tehnyt paljon töitä. Hän haluaa, että nuoret ottavat vastuuta, saavat valtaa ja myös käyttävät sitä.

– Toiminnan johtamista pitää vaihtaa saattaen, tukea, kannustaa ja ohjata. En halua kenenkään joutuvan tilanteeseen, johon itse jouduin. Olen käynyt todella kovan seurakoulun.

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset

Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta