Tilaajalle

Säkällä ja taidolla hirvenkaatoja Hanhikoskella, autoilijat huomio – hirvenmetsästys alkaa!

SEINÄJOKI

Pukkilan hirviporukka Ylistaron Hanhikoskelta edustaa nykyaikaa monin tavoin. Porukassa on 29 metsästäjää, joista neljä on naisia ja yksitoista sukunimeltään Nivukoski.

– Kyllä, olemme sukulaisia kaikki Nivukosket, jahtipäällikkö Janne Nivukoski toteaa.

– Eipä samasta nimestä mitään haittaa ole ollut. Puhutellaan etunimillä ja monilla on lempinimi.

Porukan keski-ikä on vain 45 vuotta. Nuorin jahtiporukkaan kuuluva on vain 13-vuotias.

– Tenavia otetaan muutenkin mukaan pienestä pitäen, Nivukoski kertoo katsahtaen Hugo-poikaansa.

Hugo on vasta reilusti hirvikiväärin mittainen miehen alku, mutta kokemusta hirvijahdeista on jo muutamalta kaudelta. Erälle lähdettäessä olalle nousee oma puukivääri.

– Hyvät eväät mukaan ja kännykässä täysi lataus, Nivukoski kiteyttää varustuksen, jolla junnun aika kuluu niinäkin hetkinä, jolloin tuntuu, ettei metsässä mitään tapahdu.

Hirvijahtia käydään pääosin koirien kanssa. Pukkilan porukalla on käytössä viisi koiraa. Yksi niistä on Nivukosken karjalankarhukoira Säkä.

Koiran nimessä tiivistyy onnistuneen jahdin ydin, eli taito ja hyvä säkä.

Pukkilan porukassa on rento ote. Kausi avataan tänään lauantaina kokoontumalla yhteen.

– Jutellaan, missä kukakin on hirviä nähnyt ja sitten yhdessä päätetään, mistä aloitetaan, Nivukoski kertoo.

Jahtipäällikön sana on kuitenkin laki.

– Passista ei liikuta ennen kuin siihen on lupa. Jokainen on vastuussa siitä, ettei ammu suuntiin, joissa kaveri on; asiasta pitää olla varma ennen laukausta.

Kun yksiselitteiset selkeät säännöt on sisäistetty ja toiminta luistaa sen mukaisesti, jää kosolti aikaa ajatusten vaihdolle ja huulen heitolle.

Kerran Pukkilan porukassa ammuttiin vikaan isoa sarvipäätä. Sitä lähdettiin jahtaamaan seuraavana päivänä. Hirvi tulikin yhtäkkiä polulla vastaan, ja jahtipäällikön isä, Jussi Nivukoski, lähti sen perään. Lopulta hän sai sen ammutuksi.

– Hirvi oli niin iso, että traktorin metsäkärryn kumit lämpesivät ennen kuin se saatiin lahtivajalle asti vietyä, iloinen kaataja kertoo.

Jokainen ymmärtää, että tässä vaiheessa vastuu tarinan todenperäisyydestä on siirtymässä täysin kuulijalle. Jutun mukaan hirven kulkusetkin olivat niin isot, että ne piti tuoda erikseen lava-auton kyydissä, kun ne muljahtelivat ulos laidattomasta metsäkärrystä.

Niin tai näin, Jussi Nivukoski on ampunut yli sata hirveä vuosien saatossa.

– Eniten tästä porukasta, hän kertoo faktan.

Jussi Nivukosken pitkän eränkäyntikokemuksen joukkoon mahtuu myös tosi juttuja, jotka kertovat jahdin riskeistä, kun kyseessä on iso eläin. Hirvi on pyyhältänyt esimerkiksi kerran hänen ylitseen.

– Koira haukkui haavoittunutta hirveä kuusipuskaan, jossa se makasi. Kyykyin vähän, jotta näkisin paremmin ampua armonlaukauksen. Silloin se nousi ja ryntäsi päälle.

Nivukoski kaatui hirven alle, joka jatkoi onneksi juoksuaan, mutta sen sorkka osui kiväärin tukille, joka oli Nivukosken rinnan päällä.

– Tukki meni poikki. Selvisin muutamalla mustelmalla, ihme kyllä, ja nenän päähän tuli haava, lieko sorkka siihen hilpaissut. Ei siitä mitään pelkoa jäänyt.

Ylistaron metsästysseuran alueilla toimii neljä hirviporukkaa. Seuran puheenjohtaja Jyrki Koivusalon mukaan seuran käytössä on noin 22 000 hehtaaria jahtimaita.

– Jokaista hirviporukkaa kohden sellaiset viisituhatta hehtaaria.

Pukkilan porukalla on käytössään nyt kahdeksan aikuisen ja yhdeksän vasan kaatolupa. Lisäksi niin sanottuja pankkilupia on kolme plus neljä, joiden kaatoa katsotaan jahdin edistymisen mukaan koko seuran alueella.

– Lupia on nyt eniten viiteentoista vuoteen.

Jussi Nivukoski arvelee hirviä olevan kuitenkin vähän, koska niitä on vain vähän näkynyt. Jyrki Koivusalon ja Janne Nivukosken arvio on positiivisempi.

– Kyllä niitä on, mutta toimitaan sitten tilanteen mukaan, jahtipäällikkö päättää.

Nivukosken mukaan Pukkilan porukka on jo vuosia toiminut sen mukaisesti, mikä on hirvikanta, kun jahti alkaa.

– Viimeisiä lupia ei yritetä väkisin käyttää, jos hirviä onkin vähän.

Jahdit ovat pääosin hyvin turvallisissa maastoissa. Pahin paikka on kahden porukan rajanakin toimiva Lapuan ja Vaasan välinen valtatie.

– Hirvet menevät siitä usein yli, ja edestakaisinkin. Ne ovat oppineet hakeutumaan jopa tien laitaan, jolloin metsästys on hankalaa, Nivukoski kuvailee todeten hirvet hämmästyttävän älykkäiksikin välillä.

– Autoilijat hidastakaa, jos näette oranssiin pukeutuneita ihmisiä tien varrella. Metsästä on ehkä tulossa hirvi ja koira tielle, Koivusalo korostaa.

Autoilijoiden on siis syytä varjella omaa terveyttään nyrkin puimisen sijaan. Hirviporukat tekevät työtä yhteiseksi hyväksi – tosin herkulliset lihat katoavat eränkävijöiden omiin suihin tulevan talven aikana. Ansaitusti.

Lisää aiheesta

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta