Tilaajalle

Ole loistava! Heijastin on suomalainen keksintö, joka pelastaa monelta läheltä-piti-tilanteelta liikenteessä

Loka-tammikuu on vuoden pimeintä aikaa, joten nyt viimeistään kaikkien on aika tehdä itsensä liikenteessä näkyväksi.

Tieliikennelaki määrää, että jalankulkijan on pimeällä liikkuessaan yleensä käytettävä heijastinta. Siitä huolimatta taajamassa ja taajaman ulkopuolella vain joka toinen käyttää heijastinta. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat arvioivat, että noin joka kolmas pimeällä onnettomuudessa kuollut jalankulkija, joka ei käyttänyt heijastinta, olisi voinut pelastua, jos heijastin olisi ollut käytössä. Heijastinta ei turhaan kutsuta halvaksi henkivakuutukseksi.

Autoilija havaitsee lähivaloilla ilman heijastinta kulkevan jalankulkijan tai pyöräilijän vasta noin 50 metrin päästä, kun heijastimen kanssa kevyenliikenteen kulkijat voivat näkyä autoilijalle jo 350 metrin etäisyydeltä. Kaukovaloilla näkyvyys on parempi; ilman heijastinta kulkevan näkee 150 metrin päästä, ilman heijastinta kulkevan jopa yli 600 metrin päästä.

Ajoneuvoheijastimesta syntyi riippuva heijastin

Suomi on heijastinkansana erityinen, sillä harvassa muussa maassa sitä käytetään yhtä ahkerasti kuin meillä.

Jalankulkijan heijastin onkin suomalainen keksintö. Sen keksi maanviljelijä Arvi Lehti 1940 ja -50-lukujen taitteessa. Hän kaipasi hevoskärryilleen lisänäkyvyyttä, joten hän kiinnitti kaksi ajoneuvoheijastimen puolikasta yhteen ja lisäsi rakennelmaan ripustuskoukun. Siitä syntyi kova prismaheijastin. Arvi Lehden poika Taisto Lehti jatkoi isänsä keksintötyötä muun muassa mallisuojaamalla monelle tutun lumihiutaleheijastimen, jonka on suunnitellut Kalervo Suomela.

Nykyään kovien prismaheijastimien rinnalle on tullut pehmeästä PVC-kalvosta valmistettuja riippuheijastimia, ranteisiin tai nilkkoihin kiinnitettäviä stretch- ja jousiheijastimia sekä heijastinliivejä. Tämän lisäksi heijastinmateriaalit ovat löytäneet uusia muotoja koriste- ja askartelumarkkinoilta. Myös monissa lastenvaatteissa ja urheiluvaatteissa heijastinkoristeet ja -merkit ovat jo enemmän sääntö kuin poikkeus.

Heijastimien näkyvyyttä varmennetaan mittaamalla muun muassa niiden kokonaisvalovoimaa ja pinta-alaa, joiden on täytettävä vaaditut standardivaatimukset.

Hämärä haastaa autoilijan näkökyvyn

Hämärtyvät aamut ja illat haastavat autoilijan näön, kun vähäisen valon lisäksi näkyvyyttä heikentävät kosteat tienpinnat, tihuttava vesisade ja tuulilasien huurustuminen. Siksi heijastimen merkitys syksyisin on valtava.

Jos näössä on jo valmiiksi jotain vialla, kuten hajataittoa tai kaihia, silmän oireet korostuvat haasteellisissa keliolosuhteissa. Silloin hämäränäkö, eli silmän kyky nähdä pimeässä ja sen kyky sopeutua valoisuuden vaihteluihin on heikentynyt. Terveessäkin silmässä hämäränäköön vaikuttaa totutteluaika. Silmä sopeutuu hämärästä valoisaan vain muutamassa minuutissa, mutta sopeutuminen kirkkaasta hämärään vie pidemmän aikaa.

– Silmässä olevien pimeännäön mahdollistavien sauvasolujen täysi adaptaatioaika valoisasta hämärään on noin 30 minuuttia, kertoo liikennelääketieteen professori Timo Tervo.

Hän kertoo, että valoisuuksien vaihtelu vaikuttaa autoilijan ajomukavuuteen.

– Pimeään tottunut silmä voi häikäistyä, jos siihen kohdistuukin yhtäkkiä suora kirkas valo. Se rasittaa silmää normaalia enemmän, mutta ei silmä siitä rikki mene.

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta