Tilaajalle

Näin Suomessa lomailtiin 1900-luvun alussa, kun matkailu oli vielä harvojen huvia

Vuonna 1841 englantilaisen raittiusseuran sihteeri Thomas Cook vuokrasi junan ja kuljetti Leicesterin raittiusseuran jäsenet yhdellä shillingillä parinkymmenen mailin päässä olevaan Loughborough’iin ja takaisin. Tästä raittiusseuran lomamatkasta katsotaan alkaneen matkailulle tyypillinen pakettimatkailu.

–Suomessa tavallinen työväestö pääsi nauttimaan matkailun iloista ja avartavuudesta yleisemmin vasta maailmansotien välisestä ajasta lähtien, kertoo yleisen historian emeritusprofessori Auvo Kostiainen.

Varsinaiset pakettimatkat saivat tuulta alleen vasta toisen maailmansodan jälkeen.

–Kyllä se oli lähinnä väestön varakkain osa, jolla oli 1900-luvun alkupuolella mahdollisuus matkustaa, Kostiainen sanoo.

1900-luvun alussa työväestön ja maanviljelijöiden matkustamisen esteenä oli lähinnä kaksi asiaa: rahan ja ajan puute.

Matkailussa seurattiin eurooppalaisen yläluokan mieltymyksiä

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella suomalaiset matkustivat suurelta osin kotimaan rajojen sisäpuolella.

Ulkomaanmatkat olivat siihen aikaan vain hyvin pienen ja varakkaan väestönosan harrastus. Tosin joskus joillekin taiteilijoille ja kulttuuri-ihmisille saattoi aueta mahdollisuus lähteä Keski- tai Etelä-Eurooppaan hakemaan vaikutteita ja oppia sekä pyörimään seurapiireissä.

–Täytyi olla aika suuri varallisuus, jotta pystyi matkustamaan ulkomaille. Taiteilijat saattoivat saada apurahan tai heillä saattoi olla joku tukija, joka mahdollisti matkan, Kostiainen kertoo.

Ulkomaanmatkaan tarvittiin rahan lisäksi aikaa. Matka Suomesta Etelä-Eurooppaan saattoi kestää yhteen suuntaan 1900-luvun vaihteessa viikosta kolmeen. Ensin höyrylaivalla matkustettiin Pohjois-Saksaan ja sieltä junalla jatkettiin eteenpäin.

Ulkomaanmatkailussa pieni suomalainen yläluokka seurasi pitkälti eurooppalaisen ylhäisön mieltymyksiä. Erityisen suosittuja olivat kylpylät ja parantolat. Matkailun tutkijan Mikko Mankan mukaan Suomesta lähdettiin muun muassa Alppien keuhkoparantoloihin hakemaan apua tuberkuloosiin.

Suomesta suunnattiin lomailemaan myös Välimeren lämpöön.

–Ranskan Riviera oli tosin alun perin talvikohde. Rusketusta ei pidetty millään tavalla toivottavana asiana, mutta muodin muututtua 1920-luvulla Rivierasta tuli kesäkohde, Manka sanoo.

Matkailun synty kansallisromantiikan hengessä

Matkailun positiiviset vaikutukset oli huomattu Suomessa jo 1800-luvun loppupuolella, ja sen edistämiseksi maahan perustettiin vuonna 1887 Suomen Matkailijayhdistys. Sen yhtenä tarkoituksena oli sivistää kansaa ja luoda suomalaisten identiteettiä.

–Suomalaisen kotimaanmatkailun synty oli hyvin kansallisromanttista. Sillä luotiin Suomea ja pyrittiin tutustuttamaan kansalaisia kotimaahansa, Manka kertoo.

Kostiainen kertoo, että 1900-luvun vaihteessa suosittuja matkakohteita olivat luontokohteet, kuten Imatrankoski ja Aavasaksan vaara. Suosittuja matkakohteita löytyi myös Karjalankannakselta, esimerkiksi Terijoen hiekkarannat.

Imatra oli Suomen suosituin matkailukohde 1890-luvulla, jolloin siellä vieraili vuosittain noin 5?000 ihmistä. Imatralle tuli hyvin paljon turisteja Venäjältä. Erityisesti kosken äärelle rakennettu uusi hotelli sekä kanavareitti houkuttelivat turisteja.

–Imatrankoski oli kansainvälisesti tunnettu, ja jo 1700-luvulla Venäjän keisarinna Katariina Suuri kävi siellä, Kostiainen taustoittaa.

Lisääntynyt vapaa-aika mahdollisti matkailun

Työväestön matkustusmahdollisuudet paranivat pikku hiljaa. 1920-luvulta lähtien heillä oli mahdollisuus kotimaan kesämatkoihin.

Työläisten matkustelua edesauttoi vuonna 1922 säädetty laki, joka takasi työläisille seitsemän päivän vuosiloman. Liikkuminen paikasta toiseen oli tuohon aikaan hyvin hidasta, joten vapaa-ajan lisääntyminen teki matkustelusta helpompaa.

–Lisääntynyt vapaa-aika on ollut myöhemmin aika keskeinen tekijä massojen matkailun kannalta. Vuosilomalait ovat nostaneet matkustamisen määrää, Manka kertoo.

Työväestön matkustusintoa lisäsivät myös juna- ja laivamatkojen suhteellisen halpa hinta ja niiden tuoma arvostus.

–Sisävesilaivat olivat matkailutarkoituksessa ahkerasti käytössä. Ne olivat pikkuisia purkkiloita, joissa oli ravintoloita ja pieniä hyttejä, Kostiainen kertoo.

Höyrylaivoihin mahtui Kostiaisen mukaan 100–200 matkustajaa, ja niillä kuljettiin kaupunkien välillä kuten Kuopiosta Lappeenrantaan, Turusta Helsinkiin tai pitkin Suomen rannikkoa.

"Tiet olivat pitkään varsin surkeita"

Linja-autoilla matkustaminen oli tässä vaiheessa vielä hyvin vähäistä.

–Tiet olivat Suomessa pitkään varsin surkeita. Linja-autoliikenne kehittyi voimakkaasti vasta 1920- ja 1930-luvuilla, Manka sanoo.

1920-luvulla autot alkoivat yleistyä ja vanhoja kärryteitä alettiin uudistaa autoille soveltuviksi. Samoihin aikoihin Suomen matkailun vetonaulaksi nousi luonnonkaunis Petsamo.

–Niille, joilla oli auto, oli kunnia-asia matkustaa Jäämeren rannalle Petsamoon asti, toteaa kirjailija ja Suomen matkailuliiton julkaisutoiminnan entinen päällikkö Seppo J. Partanen.

Monet Petsamossa käyneet hankkivat autonsa etusäleikköön Petsamo-lätkän osoituksena visiitistään Jäämeren rannalla.

Lähteet: Auvo Kostiainen, Janne Ahola, Leila Koivunen, Katariina Korpela, Taina Syrjämaa, Matkailijan ihmeellinen maailma – Matkailun historia vanhalta ajalta omaan aikaamme

Sven Hirn ja Erkki Markkanen, Tuhansien järvien maa – Suomen matkailun historia

Matkailun varjolla edistettiin itsenäisyyttä

Suomen matkailun edistämisellä oli 1900-luvun vaihteessa muitakin tarkoituksia kuin vain tyydyttää kansan uteliaisuutta ja tutustuttaa suomalaisia kotimaahansa.

–Suomen matkailupolitiikka oli osa maan itsenäisyyden tavoittelua, sanoo kirjailija ja Suomen Matkailuliiton julkaisutoiminnan entinen päällikkö Seppo J. Partanen.

Suomi oli 1900-luvun vaihteessa osa Venäjää. Partasen mukaan ulkomaille suunnatussa matkailun edistämisessä Suomi pystyi markkinoimaan itseään omana maanaan, jolla oli omat rajansa ja kulttuurinsa.

Suomen matkailijayhdistys esimerkiksi julkaisi jo 1880-luvulla karttakirjan, jossa Suomen rajat näkyivät selvästi. Karttakirjan julkaisua jatkettiin 1900-luvun alussa, kunnes Venäjä viranomaiset kielsivät sen vuonna 1910.

Partasen mukaan Venäjä puuttui tuohon aikaan hyvin tarkasti Suomen itsenäisyyspyrkimyksiin. Matkailun varjolla niitä pystyttiin kuitenkin ajamaan.

–Muun muassa maailmannäyttelyissä eri puolilla maailmaa Suomi esiintyi Suomena, eikä osana Venäjän keisarikuntaa.

Kun Suomi sai itsenäisyyden vuonna 1917, ulkomaiden Suomi-kuvaa vahvistettiin matkailun avulla. Samalla rakennettiin Suomen ja suomalaisten omaa identiteettiä.

"Kokkola ei ole nykyään aivan vähäpätöinen"

Suomen matkailijayhdistys oli perustamisestaan alkaen sitä mieltä, että maahan tarvitaan kunnollinen matkakäsikirja. Yhdistyksen perustamisvuonna 1887 ilmestyikin pieni vihkonen Matkasuuntia Suomessa, jossa oli ohjeita kotimaan matkailijoille.

Vuosien 1888–1890 aikana yhdistys julkaisi vielä neljä vihkosta Matkasuuntia Suomessa I–IV, joissa matkailijoille esiteltiin erilaisia matkailureittejä ja matkakohteita.

Ohessa on otteita Matkasuuntia Suomessa I–IV -julkaisuista.

Vaasan kaupunki, jossa on 8 454 asukasta (1886), sijaitsee korkealla Pohjanlahteen vievään kulkuväylään ulottuvalla niemellä ja on pohjolan kauneimpia kaupunkia.

Vaasalla on etevä sija Pohjois-Suomen kaupunkien joukossa, sillä siellä on Pohjanmaan korkein oikeuslaitos Vaasan hovioikeus.

Tampereen kaupunki on molemmin puolin Tammerkoskea, (josta kaupunki on saanut nimensä).

Putouksen vesivoima se on kaupungin synnyttänyt ja tehnyt Tampereesta maamme etevimmän kauppakaupungin "Suomen Manchesterin".

Kaupunki, joka sai oikeutensa v. 1779 ja ensin perustettiin kosken läntiselle rannalle, ei alussa paljon kasvanut; vielä v. 1800 oli siellä ainoastaan 463 asujainta.

Rauma. Kaupunki on 1,5 km päässä satamasta, jossa ajureita aina on saatavilla laivojen tullessa rantaan. Kyytimaksu 1 mk. taikka sopimuksen mukaan.

Sitä paitsi kulkevat höyryvenheet Toimi ja Sulo kaupungin väliä.

Huviretkiin saa vuokrata Maria nimisen hinaajalaivan.

Kokkola (ruots. Gamla Karleby, n. 2?200 asukasta), säännöllisesti rakennettu, oli ennen melkoinen kauppakaupunki, eikä ole nykyään aivan vähäpätöinen.

Maaseurakunnan kirkon luona Tarharannan niityllä, 1,5 km. päässä kaupungista, oli tappelu Nuijasodan aikana.

Kestikievarien sääntöjä vuonna 1916

Vesikarahvin tulee olla aina täynnä raitista vettä, se on tarvittaessa huuhdottava sekä alati pidettävä puhtaana. Sylkylaatikko täytetään joka päivä raikkaalla vedellä.

Matkustavaa yleisöä varten tulee olla olemassa erityinen käymälä, joka on aina pidettävä siistinä ja jonka tulee olla sulettava sisäpuolelta haalla.

Syöpäläiset on hävitettävät. Hyvä keino syöpäläisiä vastaan on puun siveleminen öljyvärillä.

Ovissa tulee olla ehyet lukot, ja ovet täytyy voida lukita sisäpuolelta.

Ruoantarjoilun suhteen on katsottava, että pöytäliiat, pöytäastiat, veitsi, kahveli ja lusikka ovat aina puhtaat (niin ettei niissä näy pienintäkään pilkkua). Ruokaa valmistettaessa on myöskin noudatettava mitä suurinta puhtautta, (sillä yksinkertaisinkin ravinto tulee siten maukkaaksi).

Suomen Matkailijayhdistyksen Matkailulehden 4. ja 6. numero vuodelta 1916

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset

Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta