Tilaajalle

Lampaat kuuntelevat palkitulla tilalla päivät pitkät radiota – ylistarolaiset Reino ja Raija Louko sanovat, että lampaita kannattaa katsoa silmiin

Seinäjoen ammattikorkeakoulun ruokayksikkö on palkinnut ylistarolaisen Reino ja Raija Loukon lammastilan vuoden harjoittelutilana.

Palkitsemisperusteiden mukaan tilalla harjoittelevat agrologiopiskelijat saavat oppia kädestä pitäen. Reino ja Raija Louko itse nostavat esiin sen, että he haluavat tarjota harjoittelijoille mahdollisimman laajan kokemuksen maataloustöistä ja innostaa näitä eteenpäin.

– Haluan, että harjoittelija saa meillä valmiudet katsoa maataloutta laajasti. Joissakin harjoittelupaikoissa työnkuva on yksipuolinen. Sitä vastaan olemme taistelleet, Reino Louko sanoo.

Loukot toivovat, että he saavat siirrettyä eteenpäin tietoja ja taitoja, joiden avulla harjoittelija voi tulevaisuudessa toimia maataloudessa itsenäisesti, omia ratkaisuja tehden.

Loukot ovat luonnollisesti ilahtuneita saamastaan palkinnosta. Reino Louko sanoo, että palkinto on samalla palkinto kaikille lammastiloille.

Isäntä ja emäntä ymmärtävät, että ensi kertaa tehtävä työ saattaa pelottaa. Siksi he opettavat harjoittelijoille kaiken kärsivällisesti ja perusteellisesti.

Harjoittelun aikana eteen saattaa tulla myös maatilan ikäviä tapahtumia. Jos esimerkiksi eläin joudutaan lopettamaan, isäntäpari kysyy, haluaako harjoittelija nähdä tilanteen.

Kärsivällinen opettaminen tuo palkinnon myös opettajalle. Se tulee hyvänä mielenä silloin, kun harjoittelija oppii uutta.

– Kun harjoittelija esimerkiksi tekee traktorilla jonkun peltotyön ensimmäistä kertaa ja onnistuu siinä, hänen kasvoistaan voi nähdä tyytyväisyyden tunteen, Reino Louko sanoo.

Raija Louko muistelee, kuinka erästä harjoittelijaa hirvitti kokeilla pyöröpaalin vaihtamista lampaiden keskelle. Raija Louko otti harjoittelijan monta kertaa seuraamaan työtä vierestä. Lopulta harjoittelija uskaltautui kokeilemaan itse ja pelko hävisi.

Harjoittelijoita Loukojen tilalla on parhaimmillaan ollut neljäkin yhtä aikaa. Silloin paimentamista on niin harjoittelijoissa kuin lampaissa.

Tilalle tuleva harjoittelija saattaa olla kaupunkilainen ilman kokemusta maataloudesta, mutta Loukot eivät sitä vierasta. Harvalla on muutenkaan etukäteen kokemusta lampaista.

– Tärkeintä on harjoittelijan asenne. Pyydämme harjoitteluun pyrkivän ensin käymään ja kysymme monta kertaa eri tavoin tuntuuko siltä, että tämä on hänen paikkansa, Reino Louko sanoo.

Onko asenne sitten yleensä kunnossa?

– Osalla asenne on todella hyvä. Mutta liian paljon on tätä, Reino Louko sanoo ja näyttää kännykän näpräämistä.

Kännykkä hallitsee joidenkin harjoittelijoiden elämää liiaksi. Maataloustöissä kännykkä on työturvallisuuskysymys. Sillä perusteella kännykänkäyttöä voi kontrolloida.

Toki kännykkä on opiskelijoille tärkeä raportointiväline, ja sellaiseen sen käyttö on hyväksyttävää. Pelaamiseksi harjoittelu ei kuitenkaan saa mennä.

– Kehotan harjoittelijoita miettimään sitä, mitä he haluavat saada harjoittelusta irti, Reino Louko sanoo.

Seamkin kautta tilalla on ollut harjoittelijoita seitsemän vuoden ajan. Vuosien mittaan harjoittelijoita on ollut muualtakin.

Näkemystä ja kokemusta pariskunnalle on kertynyt niin aikuisopiskelijoiden kuin vasta peruskoulunsa päättäneiden nuorten ohjaamisesta kohti uutta uraa.

Myös aitatuotteet työllistävät Loukoja

Lampaiden kasvattaminen ja maanviljely ovat vain osa Loukojen yritystoimintaa. Reino luotsaa myös Retronik-nimistä yritystä, jonka toimistotöistä vastaa Raija. Yritys myy ja valmistaa maatalouteen liittyviä tuotteita. Jotain uutta on jatkuvasti kehitteillä.

Reino Louko suunnittelee yrityksen myymät lammasaitatuotteet pääosin itse. Hän perustaa keksintönsä erityisesti mekaniikkaan ja pyrkii tekemään mahdollisimman yksinkertaisia ratkaisuja.

Koska hän itse kasvattaa lampaita, hän myös tietää muiden lammastilojen tarpeet. Lammasaitapuolen päätuote on pyöröpaalihäkki, mutta tuotteisiin kuuluvat myös esimerkiksi hoitoportit ja kaksitiejakajat.

Retronik siis suunnittelee tuotteet itse, mutta käyttää työssä paljon alihankintaa.

– Kaikki tehdään 36 kilometrin säteellä meiltä. Kun aina puhutaan lähiruuasta, niin tämä on lähituotantoa. Putketkin ovat suomalaisia.

Louko sanoo, että hänellä on 36 vuoden kokemus maatalousyrittäjänä ja 45 vuoden kokemus metallitöistä. Lammastalous tilalla alkoi vuonna 1994 heinäkauppojen yhteydessä tulleen lampaidenostomahdollisuuden ansiosta. Lähtötiedot olivat vähäiset, mutta se oli ehkä eduksi.

– Jos olisin etukäteen käynyt kaikki kurssit lampaiden kasvatuksesta, niin olisin varmaan säikähtänyt.

Nyt lampaita on noin 220. Karitsoita tulee keskimäärin 180 vuodessa. Samoihin aikoihin kun lampaat tulivat, tila siirtyi myös luomuviljelyyn. Lampaat ja luomu vaikuttivat EU-maailmassa paremmalta yhdistelmältä kuin nautojen kasvattaminen.

– Siitä voidaan nyt olla monta mieltä, Louko sanoo.

Juuri nyt lihamarkkinat ovat tukossa.

– Jos sanotaan, että suomalaista lampaanlihaa ei ole saatavilla, niin se ei ole totta. Tukkuliikkeet vain ostavat lihan mieluummin ulkomailta.

Tila tuottaa myös taljoja ja lankoja. Taljat eivät ole taloudellisesti kovin merkittävä tekijä, mutta ne herättävät tarpeellista kiinnostusta esimerkiksi messuilla.

Tila myy myös siitospässejä ja uuhikaritsoja.

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta