Tilaajalle

Kolmekymppinen ylihärmäläinen turkistarhuri uskoo jatkavansa alan yrittäjänä vielä 30 vuotta

KAUHAVA

Voimakkaasti ruotsinkieliselle Pohjanmaalle keskittynyt turkistarhaus sytytti varsinkin 1970- ja 80-luvuilla kipinää myös kielirajan itäpuolelle nyky-Kauhavan pitäjiin.

Härmänmaalla toimii useita isoja turkistarhoja. Samaa tarhurin arkea samassa vuosikierrossa eletään myös monilla keskisuurilla ja pienillä tarhoilla.

Isojen yksikköjen rinnalla turkistarhaus on tärkeä tulonlähde maatalouden liitännäiselinkeinona.

Joka kolmas Etelä-Pohjanmaan turkistuottaja on myös maatalousyrittäjä.

Yksi heistä on kahdeksan vuotta tarhausalalla toiminut 30-vuotias viljatilallinen Risto Luoma.

Yliluoman kylässä Paraatikujan päässä nuorehkolla yrittäjällä on naapurina vähän päälle tuplasti vanhempi kollegansa Pekka Kankaanpää.

Luomalla on eniten hopeakettuja, mutta jonkin verran myös sinikettuja. Kankaanpää on keskittynyt hopeakettuihin.

Siinä missä Risto Luoma jatkaa Turkis Luoma Oy:ssä tarhaaja-isänsä Olavi Luoman työtä, Kankaanpää ryhtyi täysipäiväiseksi tarhaajaksi vasta kuluneella vuosikymmenellä toimittuaan ensi pitkään metalli- ja konekorjausalalla.

Heidän toimintansa voi suhteuttaa helposti isompiin. Ylihärmän suurimmalla tarhalla tuotetaan noin 15 000 nahkaa, Luomalta nahkoja tulee noin 2000 ja Kankaanpäältä noin 700.

Hopeakettujen tarhaajia on sen verran vähemmän, että heissä Luoma kuuluu suurten ja Kankaanpääkin keskisuurten joukkoon.

– Hopeakettu vaatii tarhurilta enemmän työtä ja tarkkuutta, miehet kertovat.

Esimerkiksi niiden ruokinta on tarkempaa kuin sinikettujen.

– Hopeakettuja on vaikeampi tuottaa suuressa mittakaavassa, Luoma summaa.

Koska hopeakettuemon pentutulos on noin puolta pienempi kuin sinikettuemon, samaan tulokseen päästäkseen yrittäjällä on oltava hopeakettuemoille enemmän häkkitilaa.

Hopeaketut ovat Luoman mukaan sinikettuja terveempiä. Kankaanpää lisää sen eduksi myös keveyden verrattuna sinikettuihin. Ne voivat painaa liki tuplasti enemmän.

Luoma viljelee sadan hehtaarin viljatilaansa ja pitää turkistarhausta erinomaisena liitännäiselinkeinona. Näin siitäkin huolimatta, että tarhauksessa on takanaan useampi huono vuosi.

Luoma kertoo lukeneensa jostakin, että turkistarhaajan ammatti on Suomen vihatuin.

Hän arvioi silti jatkavansa alan yrittäjänä vielä 30 vuotta.

Kielteisiksi muokattuihin asenteisiin voi Pekka Kankaanpään kokemusten mukaan vaikuttaa avoimuudella

– Tästä vierestä kulkee Prännin patikka-vaellusreitti. Olen kutsunut kulkijoita tutustumaan tarhan kettujen oloihin. Vierailijat ovat yllättyneet myönteisesti näkemäänsä, Kankaanpää kertoo.

Turkiseläinten kasvatusta vastustavat ovat harrastaneet suomalaistarhoilla öisin toteutettua salakuvausta, josta saa hänen mukaansa täysin väärän käsityksen.

– Yöllä herätetty kettu pelästyy ja häiriintyy siinä missä ihminenkin vastaavassa tilanteessa.

Tarhoilla alkaa pian kiireinen nahkonta-aika.

Naapurukset ovat menestyneet erinomaisesti Pohjois-Suomen turkiseläinkasvattajain liiton kilpailuissa, joita varten he tekevät jo nahkonnan yhteydessä paljon lisätyötä sopivien kolmen nahan nippujen valitsemiseen.

Suomessa on 960 turkistilaa, joista 150 sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Kauhavan osuus on 65.

Kauhavan maaseutupäällikön Janne Lahnalammen mukaan kaupungin alueen 65 tarhan yhteen laskettu tulos vaihtelee vuosittain 10 ja 27,5 miljoonan euron haarukassa.

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset

Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta