Tilaajalle

Geologi Marjatta Koivisto teki Lehtimäeltä historiallisen mineraalilöydön - hän haluaa selville, onko alueella maan ainoat meteoriittijärven sivukraatterit

ALAJÄRVI

Geologian tutkimuslaitoksella elämäntyönsä tehneellä geologilla Marjatta Koivistolla on mielessään arvoitus, joka ei jätä häntä rauhaan. Mysteeri tuli eteen jo 1990-luvun lopulla.

Tuolloin Koivisto alkoi tutkia, löytyisikö Lappajärven ympäristöstä pyöreitä rakenteita, joille ei ole geologista selitystä. Ne voisivat olla Lappajärven mahdollisia sivukraattereita.

Suomessa on 12 törmäyskraatteria, joissa on järvi. Yhdestäkään niistä ei ole löydetty sivukraattereita. Tuntematon käsite ne eivät kuitenkaan ole, lähellä oleva esimerkki löytyy Virosta.

Vuonna 1997 Koivisto lähti kesälomallaan Lehtimäelle. Hän oli tehnyt kiinnostavan löydön satelliittikuvasta.

Lehtimäellä oli soiden ympäröimä pyöreä järvi, Iso-Räyrinki. Järven länsipuolella oli Vähä-Räyrinki, joka liittyi Koiviston mukaan samaan rakenteeseen. Yhdessä ne muodostivat sivukraattereille tyypillisen munuaismuodon.

Alkoi tutkimustyö. Noin parin kilometrin päässä Iso-Räyringistä oli soranottokuoppa. Sieltä löytyi sueviittia. Se on kiveä, joka muodostui meteoriitti-iskun räjähdyksessä ilmaan lentäneistä aineksista.

Sueviittia ei aiemmin ollut löydetty alueelta, eikä niin kaukaa Lappajärvestä. Niiden kulkeutuminen alueelle Lappajärveltä oli toki mahdollista.

– Sueviitti rapautuu kuitenkin helposti, joten sen runsas esiintyminen lohkareina voisi osoittaa lähdealueen olevan melko lähellä?

Sitten Koivisto teki vielä yhden löydön, joka on ehkäpä kaikkein merkityksellisin?

Hän löysi akaganeite-nimistä mineraalia hiekasta, jota oli ottanut alueelta mukaansa. Se on "sekundaarinen rapautumistuote", jolle on tyypillistä korkea klooripitoisuus ja meteoriittisen aineen yhteisvaikutus.

Ainekset työn loppuun saattamiselle olivat, mutta urakka meni jumiin. Aihetta ei pidetty niin tärkeänä, että tutkimuslupa olisi tullut.

Koivisto jäi eläkkeelle vuonna 2005. Nyt hän on 78-vuotias, mutta Räyrinki-järvet eivät ole jättäneet häntä rauhaan. Hän kävi tutkimusmatkalla jälleen viime kuussa. Apunaan hänellä olivat paikalliset Yrjö Jaakkola ja Rauni Lanamäki. Jaakkola on ollut kiinnostunut Räyrinki-järvien historiasta. Netissä surfatessaan hän törmäsi Koiviston alueelta kirjoittamiin 1990-luvun teksteihin. Tätä kautta hän tutustui Koivistoon ja heidän yhteistyönsä alkoi vuonna 2014.

Syyskuinen löytö oli ällistyttävä: lisää akaganeiteä. Löydöksen he tekivät Kukkokankaalta, Iso-Räyringin läheisyydestä.

Tämäkin näyte tutkittiin Geologian tutkimuskeskuksessa. Koivisto mukaan nyt voidaan täysin varmuudella sanoa, että Alajärven Lehtimäen maaperässä on akaganeite-mineraalia.

Seuraavaksi tavoitteena on saada löydös Suomen mineraaliluetteloon. Viimeksi se jäi tekemättä.

Mikä merkitys tällä löydöllä sitten on?

Koivisto huomauttaa, että valitettavasti tämäkään ei vielä tuo varmuutta Räyrinki-järvien synnystä.

– Suuri kysymys on se, miksi näitä meteoriitin törmäykseen liittyviä mineraaleja ja kiviainesta löytyy näiden kahden järven läheisyydestä?

Selittäviä tekijöitä on vain kaksi. Joko jääkausi on ne sinne kuljettanut tai sitten järvet ovat todella Suomen ensimmäiset löydetyt meteoriittijärven sivukraatterit.

Nyt pitäisi Koiviston mukaansa kääntää katse takaisin Lappajärvelle päin. Senkin järven Koivisto kyllä tuntee. 1990-luvulla hän veti suomalais-venäläis-saksalaista hanketta.

Tutkimusryhmä löysi Hietakankaan soramonttujen kolmesta sueviittinäytteestä ja yhdestä kärnäiittinäytteestä Fennoskandian ensimmäiset törmäystimantit.

Tämä Hietakankaan harju on useita kilometrejä pitkä. Samaa harjujaksoa voi seurata Lappajärveltä jopa Lehtimäelle saakka.

– Tutkimuksellisesti olisi tärkeä tietää, onko aganeitea Hietakankaan harjussa. Sitä kautta voisimme ehkä ratkaista tämän Räyrinki-järvien arvoituksen. Jos sitä ei nimittäin löydy Lappajärveltä, niin se olisi kyllä jo varmuus siitä, että Lehtimäelle on iskenyt meteoriittista ainesta.

– Aganeiten syntyyn tarvitaan maaperässä olevaa klooria ja Alajärvellähän on tämä pitoisuus suuri.

Tässä kohtaa joku saattaisi kysyä, miksi tämä kaikki on tärkeää?

– Se olisi upeaa Etelä-Pohjanmaalle, Koivisto perustelee.

Tämä selvittäisi hänestä alueen esihistoriaa ja kahden sivukraatterijärven löytyminen olisi merkityksellistä tietoa paikallisillekin. Ne olisivat siis myös koko maan ensimmäiset sivukraatterilöydökset.

Ja sitten on se inhimillinenkin puoli, loppuun saattamatta jäänyt työ.

– Haluaisin saada selville totuuden. Tykkään uppoutua. Minulle on kertynyt materiaalia monta laatikollista. Haluaisin saada tämän asian päätökseen.

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi





Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta