Tilaajalle

”Eihän ne ihmisiä kummempia oo”, sanoi kauhavalainen järviseutulaisesta - ja nyt se on Leea Kedon väitöskirjan nimenä

KAUHAVA

Perjantaina tohtoriksi väittelevän kansalaisopistorehtorin Leea Kedon väitöskirja alkaa harvinaisen henkilökohtaisesti.

Kiitoksissa hän kertoo, että alle kouluikäisenä hänen kotinsa lähellä Kauhavalla ei asunut muita lapsia. Sisaretkin olivat Ketoa toistakymmentä vuotta vanhempia.

– Olin tottunut viihtymään yksin ja kun koulu alkoi, minua askarrutti kovasti kysymys: miten kavereita saadaan?

Keto kuvailee väitöskirjaansa pitkäksi tarinaksi. Lopulta hän on saanut vastauksia tähänkin kysymykseen.

Väitöskirjan tutkimuksen ytimessä on kaksi hänen johtamassaan kansalaisopistossa toteutettua hanketta. Hän oli molemmissa niissä vahvasti itsekin mukana, luonnollisesti.

Jotkut ehkä muistavatkin vielä Järviseudun Opiston toteuttaman Virtuaalikunta Väkitukkolan (2003–2005). Sen tavoitteena oli muun muassa innostaa ihmisiä teatteri-ilmaisun keinoin internetin käyttöön.

Hanke oli menestys, mutta ehkä muista syistä. Vielä vuosienkin päästä mukana olleet ihmiset muistelivat, kuinka hauskaa heillä olikaan ja kuinka mahtavaa oli ollut tutustua toisten kuntien teatteriväkeen.

– Sosiaaliset suhteet korostuivat, monille jäi tätä kautta vähintäänkin tuttuja.

Sitten Järviseudun ja Kauhavan-Härmäin opistot yhdistyivät ja syntyi Väkihäjylä-hanke (2010–2013). Se ei toiminutkaan enää yhtä hyvin. Kedon päässä alkoi raksuttaa, miksi ei niin käynytkään? Mistä johtui, että toisessa hankkeessa olikin parempi henki?

Tähän aihepiiriin väitöskirjatiivistyy. Sen kertoo nimikin. "Eihän ne ihmisiä kummempia oo" - Etnografinen tutkimus kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina.

Toteamuksen sanoi muuten henkilö, joka oli ollut Väkihäjylä-hankkeen kautta järjestetyllä Kroatian opintomatkalla järviseutulaisista osallistujista sähköpostilla reissun jälkeen marraskuussa 2012.

Kedon onneksi hankkeiden aikana on pidettävä kirjaa monista asioista. Luontaisesti paljon kirjoittava Keto oli kirjannut ylös paljon sellaistakin, mitä ei hanke lopulta vaatinut. Tuosta tekstistä tuli tärkeää lähdeaineistoa.

Niin, ja miksei se jälkimmäinen hanke sitten enää toiminut yhtä hyvin?

– Murreraja, matkat, oliko alue yksinkertaisesti liian suuri sen kaltaiselle yhteistyölle?

Rehtorina ja tutkijana Keto haastaa kansalaisopistoja.

– Kansalaisopisto on oppilaitos, joka toimii suurimmaksi osaksi julkisella rahalla. Minusta kansalaisopistoissa tulee miettiä myös sitä, miten yhteiskunta hyötyy, ei pelkästään yksilö.

Sitä tekivät nämä väitöskirjassa esillä olleet hankkeetkin: ensimmäinen kannusti puhumaan kuntien kehittämisestä ennen niin sanottua Paras-hanketta, jälkimmäinen pyrki tutustuttumaan yhdistyneiden opistoalueiden ihmisiä.

Keto huomauttaa, että kansalaisopiston valtionrahoitus tuskin tästä suuremmaksi muuttuu. Hänestä on järkevää miettiä jatkuvasti sitä, mihin raha laitetaan.

Jos ytimessä on jollakin kurssilla pelkkä porukka ja sen kanssa yhdessä tekeminen, tavoite saattaa täyttyä ilman opettajaakin.

– Ikonimaalarikurssille emme esimerkiksi saaneet opettajaa. Nyt he kokoontuvat keskenään ja opettavat toinen toistaan.

Keto puhuu törmäyttämisestä. Kansalaisopistolla on valtavat verkostot.

– Erilaisia ihmisiä on tärkeä törmäyttää. Se edistää oppimista paremmin kuin se, että on aina sama sisäpiiri.

Tämä toimintatapa konkretisoitui hänestä erinomaisesti molemmissa tutkimuksessa käsitellyissä hankkeissa.

– Opistojen tulisi tarttua enemmän yhteisöteatterin tyyppiseen osallistavaan toimintaan, jossa kannustetaan ihmisiä yhteiseen tekemiseen.

Opistojen valtionosuuksien jakoperusteet muuttuivat muutama vuosi sitten. Aiemmin tuntimäärät ratkaisivat, nyt laskentatapa on monipuolisempi. Keto kannattaa lämpimästi tätä nykyistä.

– Se antaa oppilaitokselle aikaisempaa enemmän väljyyttä käyttää resursseja opetuksen suunnitteluun ja esimerkiksi entistä tavoitteellisempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Järvilakeuden kansalaisopisto pyrkii suosimaan esimerkiksi lyhytkursseja ja luentoja. Niillä saadaan hyvin väki liikkeelle, myös sellaiset, jotka ei muuten välttämättä kursseille tulisi.

– Meillä on tänä vuonna tullut merkittävä määrä kasvu opiskelijamäärään. Lukuja en vielä uskalla antaa, kun niitä ei ole loppuun asti varmistettu, mutta suunta on oikea.

Henkilö: Tohtori ja rehtori

Leea Keto on syntynyt 18.1.1961 Kauhavalla. Rehtorina hän on työskennellyt Järviseudun Opistossa vuosina 1997–2008 ja vuodesta 2009 alkaen laajentuneessa Järvilakeuden kansalaisopistossa.

Häneltä on ilmestynyt kolme runoteosta Alan kirjoittaa vastausta (1988, WSOY), Sydämenviiva (1996 WSOY) ja Läpitte tuulisen Lakian (2011 Edita).

Kedolla on neljä lasta, jotka ovat syntyneet vuosina -89, -92, -94 ja -97. Nykyään hän on myös isoäiti.

Hän on Suomen Kirjailijaliiton jäsen ja hän kuuluu myös Kansalaisopistojen liiton hallitukseen.

Kommentoi











Luetuimmat Etelä-Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää Maakunnasta