Tilaajalle

Puuta, betonia ja huimasti korkeutta, täällä ei silmä heti pökkää seiniin – tältä näyttää Seinäjoen tulevan kulttuurikeskuksen sydämessä

SEINÄJOKI

Sanna Karimäki-Nuutinen astelee betoniset portaat Kalevan navetan toiseen kerrokseen.

Ensin tulee vastaan työkoneiden taukoamaton pärinä. Sitten eteen avautuu yli viisisataa neliötä betonista tilaa. Siellä täällä lepää laatikoita ja rakennustarvikkeita. Valo siivilöityy sisään hämärään ja paljastaa rouheat pinnat.

Visioidaan.

Viiden kuukauden kuluttua pöly ja raksamiehet ovat poissa. Tämä tila on täynnä kuvataidetta. Se levittäytyy seinille ja tilaa jakaville sermeille. Vieraat astelevat pitkin Seinäjoen taidehallin uutta näyttelysalia.

Kilistellään avajaismaljoja: tällainen on Etelä-Pohjanmaan kuvataidekentän lippulaiva, kelpaa tulla kauempaakin!

Tai sitä ainakin toivotaan, ja sellaiset toiveet on kirjattu myös kaupungin strategiapapereihin. Uuden kulttuurikeskuksen halutaan houkuttelevan kävijöitä myös valtakunnanlaajuisesti, taidehalli etunenässä.

– Toivoisin, että tästä tulee valtakunnallisesti kiinnostava, näyttelykoordinaattori Karimäki-Nuutinen summaa.

Mutta siihen on vielä matkaa samoin kuin niihin avajaismaljojen kilistelyyn. Ensin remontin täytyy valmistua.

Kuljettaessa toisen kerroksen näyttelysalista kohti Kalevan navetan kolmatta kerrosta tekee mieli kurkkia myös muihin tiloihin ja kaivaa kamera esiin. Ahaa, tuonne on tulossa se tapahtumasali...

Karimäki-Nuutinen kuitenkin toppuuttelee, sillä rakennuksen muita tiloja ei ole vielä lupa esitellä. Pysytään siis taidehallissa. Niin on hyvä, sillä sen tilat hotkaisevat Kalevan navetan pinta-alasta yli puolet.

Taidelainaamo sijoittuu ensimmäiseen kerrokseen yleisten myymälätilojen yhteyteen. Betoninen näyttelysali on kakkoskerroksessa, samoin kuin henkilökunnan työtilat. Kolmanteen eli vinttikerrokseen tulee varasto- ja muita tiloja sekä toinen, kakkoskerroksen salia pienempi näyttelytila.

Vinttikerros yllättää tunnelmallaan.

Jo ovelta näkee, että kakkoskerroksen rouhea ja raskas raksahenki ja betonimaailma vaihtuu toisentyyppiseen arkkitehtuuriin. Tiili lyö kättä puun kanssa. Seiniä verhoaa vaalea puupanelointi.

– Lisäksi tilaan tulee vaalea lankkulattia, Karimäki-Nuutinen paljastaa.

Historiaakin jää. Aikaa nähneet puupylväät saavat kolhuineen olla ja näkyä, samoin päädyn tiiliseinä. Historiasta muistuttaa myös pyöreä päätyikkuna.

– Toivottavasti tästä tulee tilaa, jossa ihmiset viivähtävät pidempään, taidetuottaja Pii Anttila sanoo.

Karimäki-Nuutinen kertoo, että vinttikerros sopii monenlaisen oheisohjelman järjestämiseen.

– Se voi olla tapahtumia ja taiteen klubi-iltoja tai vaikka esitystaiteeseen liittyvää toimintaa.

Niin tosiaan, se ohjelma.

Eteläpohjalaiselle taideyleisölle on luvassa kosolti uutta. Voisiko Karimäki-Nuutinen paljastaa lisää?

Taidehallin tulevaa toimintaa on hierottu pitkään ja hartaasti. Karimäki-Nuutinen kertoo, että uudet tilat yhteistyö kulttuurikeskuksen muiden toimijoiden kanssa mahdollistavat uudenlaisia sisältöjä.

– Uutta ovat esimerkiksi kokonaisvaltaiset elämykset näyttelymiljöössä. Näihin tiloihin on mahdollista tuoda muita, aivan uusia elementtejä, joilla kokea taidetta.

Pii Anttila heittää idean esimerkiksi taidekirjallisuuden lukupiiristä.

Hän sanoo, että tarkoitus on lisäksi saada nykyistä enemmän mukaan nuoria.

Uutta on myös aukioloaikojen piteneminen. Jatkossa taidehalli on auki myös tiistaisin. Toiminta pyörii neljällä kokopäiväisellä työntekijällä kuten tähänkin saakka.

Näyttelyiden sisällöistä Karimäki-Nuutinen ei halua vielä hiiskua muuta kuin sen, että entistä kansainvälisempää sisältöä on tulossa. Ensi vuoden näyttelyt julkistetaan marraskuun lopussa. Luvassa on yhteensä viisi näyttelyä, kaksi kakkoskerroksessa ja kolme vinttikerroksessa. Ovet aukeavat maaliskuussa.

– Ensimmäisissä näyttelyissä lähdetään liikkeelle taiteen ja tilan vuoropuhelusta.

Karimäki-Nuutisen mukaan etenkin toisen kerroksen betoninen näyttelysali sopii hyvin nykytaiteen esittelyyn.

Lähdettäessä Kalevan navetalta summataan vielä tunnelmat. Taitaa olla helpotus, kun taidehallin tiloista on väännetty kättä vuositolkulla ja nyt ollaan näin lähellä uutta. Ensimmäiset ajatukset Kalevan navetasta taidetilana heitettiin keskusteluissa ilmaan 2000-luvun alussa. Miltä nyt tuntuu?

– Huikealta. Muutto konkretisoituu päivä päivältä ja viikko viikolta, Karimäki-Nuutinen sanoo.

– Tämä on innostavaa, mutta samalla haastavaa hommaa. Olemme toteuttamassa todella isoja asioita.

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi






  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat