Tilaajalle

Alitajunnasta nousee kuvia – Mia Dambergin -näyttely luotaa luopumista ja muistoja

Päivällislautasella on kieli, mustikoiden keskellä ammottaa suu, hopeoidusta liemikulhosta pilkottaa hiuskuontalo. Mia Dambergin valokuvateoksia katsellessa tuntuu kuin katselisi surrealistisia perhepotretteja. Intensiiviset kuvat tulevat tulevat katsojaa lähelle, osuvat tunteisiin ja jatkavat elämää katsojan mielessä. Mikä mahtoi kallistaa pöydän, jolla maitolasi yrittää pysyä pystyssä. Entä mikä mahtaa olla pylvään päällä makaavan naisen tarina?

Näyttely on esillä Printmakers Galleriassa Kirkkopuistikolla. Teosten punaisena lankana kulkevat muistot ja muisti. Ne ovat Dambergin taiteen ydinteema, jossa riittää ammennettavaa.

– Minua kiinnostavat lapsuusmuistot ja se, miten ne vaikuttavat aikuiseen elämäämme, hän sanoo.

Työt eivät kuitenkaan ole muistojen kuvittamista. Yhdessä kuvassa voi olla aineksia monista eri muistoista.

Muistin monimutkaisuus kiehtoo taiteilijaa. Jotkut muistot hiertävät mieltä verille, mutta silti saatamme haluta pitää niistä kiinni.

Näyttelyn kuvissa voi nähdä kuolemaakin, mutta kuolemaa enemmän kyse on luopumisesta ja poissaolosta. Poissaoloon viittaa myös näyttelyn nimi, Absentia, rakkaani.

Damberg kertoo menevänsä työskennellessään aina tunteitaan päin. Pintaan nousevat ja taiteeksi muuttuvat tunteista tummimmat: erilaiset pelot, häpeä, suru, ahdistus, ulkopuolisuuden tunne.

Useinhan arvotamme tunteita. On hyväksyttyjä tunteita ja sitten niitä, joita häpeämme ja jotka kiellämme. Minä en voi, enkä edes halua tehdä niin, Damberg miettii.

Omasta psyykestä ammentava työskentelyprosessi vie tekijänsä syviin syövereihin.

– Kun olin lapsi, meillä oli koira, joka karkuretkillään piehtaroi ties missä ja tuli sitten ihan ryvettyneenä kotiin. Samalla tavalla minä työskennellessäni ryven tunnekuonassa, hän kuvaa.

Vaasalainen Damberg tuli tunnetuksi tekstiilitaitelijana. Tekstiilit ja vaatteet kulkevat yhä mukana, mutta viimeiset seitsemän vuotta hän on käyttänyt pääasiallisena työskentelyvälineenään kameraa.

Työhönsä hän suhtautuu intohimoisesti ja käsillä tekeminen on hänen suuri rakkautensa.

Ensi viikon lauantaihin esillä olevan näyttelyn valokuvat ovat osa projektia, jonka Damberg aloitti residenssitaiteilijana Ranskan maaseudulla, Grez-sur-Loingissa. Ranskaan lähtiessä Dambergillä oli mielessään selvät sävelet tuleville työskentelykuukausille. Perillä suunnitelmat menivät uusiksi. Aihe vaihtui lennossa ja uudessa projektissa kuvien rinnalle alkoi taiteilijan yllätykseksi tulla sanojakin.

Sytykkeen uuteen ilmaisuun Damberg sai Kerstin Thorvallin romaanista Det mest förbjudna ( Ehdottomasti kielletty ).

– Hänen tapansa kirjoittaa oli aivan poikkeuksellinen. Kun luin kirjaa, olin todella vaikuttunut: tajusin, että jos näin voin kerran kirjoittaa, silloin voin kyllä minäkin.

Kypsymässä on kirja, johon tulee sekä valokuvia että tekstejä. Ilmestymisen ajankohtaa ei Damberg vielä tiedä. Niin sanat kuin kuvatkin ottavat oman aikansa, eikä niiden valmistumista pysty etukäteen kovin tarkasti määrittämään.

– Jos teen pakotettuna, töistäni ei tule tosia, hän summaa.

Fakta: Tunteiden kuvaaja

Mia Damberg

Mia Damberg syntyi 9.8.1958 Uusikaarlepyyssä. Asuu ja työskentelee Vaasassa.

Absentia, rakkaani -näyttely Printmakers Galleriassa (Kirkkopuistikko 17-19) 26.10. asti. Galleria avoinna ke-pe klo 13-17.00 ja la klo 12-15.

Harrastaa: Työhön liittyvien asioiden lisäksi mökkeilyä ja luonnossa olemista.

Ilahtuu: Miehensä huomaavaisuudesta ja siitä että hän aina kannustaa ja hyväksyy, vaikka ei aina ymmärrä.

Kirja pöydällä: Monta. Muiden muassa Clarissa Pinkola Estés: Kvinnor som slår följe med vargar ja Debra N. Mancoff: Danger! Women Artists at Work.

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi






  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat