Tilaajalle

Suomalaisten mielestä Euroopan unionissa on hyvä olla – eniten tavalliset kansalaiset arvostavat vapaata liikkuvuutta

Suomen historiallisesta EU-kansanäänestyksestä tulee keskiviikkona kuluneeksi 25 vuotta. Nyt suomalaiset suhtautuvat unioniin historiallisen myönteisesti.

Suomi on Euroopan unionin kanssa kimpassa niin kuin puolisot ovat yhdessä pitkässä avioliitossa. Alkuvuosien huuma ja riitely ovat laantuneet normaaliksi arjeksi. Elämä on tasaista ja turvallista. Suuria intohimoja ei ole suuntaan eikä toiseen.

Tällaisen päätelmän voi tehdä elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n maanantaina julkaisemasta asennetutkimuksesta. Sen mukaan tavalliset suomalaiset suhtautuvat unioniin myönteisemmin kuin koskaan aikaisemmin.

–Asenteet ovat muuttuneet positiivisemmiksi jo jonkin aikaa. Yllätys oli, että ne ovat nyt näin positiivisia, EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto toteaa.

–Samalla kielteisesti suhtautuvien määrä on pudonnut ennätysmäisen alas. Se lähestyy jo 10 prosentin rajaa. Joskus aiemmin se oli jopa 30 prosenttia.

Silti suomalaisten EU-suhde ei ole ongelmaton. Eniten kansalaisia jäytää kansallisen päätösvallan kapeneminen.

 

Ilmastonmuutos on kirkastanut EU:n ideaa

 

Tutkimuksen mukaan EU merkitsee 86 prosentille suomalaisista vapaata liikkuvuutta ja 76 prosentille vapautta asua, opiskella ja työskennellä muissa Euroopan maissa.

–Samaa kehitystä on nähtävissä muuallakin, Ilkka Haavisto kertoo.

–Taustalla on turvallisuushakuisuutta. Unionia pidetään vakauttavana ja ehkä jopa rauhaa turvaavana instituutiona entistä epävakaammassa maailmassa.

Myös ilmastonmuutoksella lienee merkitystä. Suomalaisten mielestä siihen liittyvä politiikka pitää hoitaa pääosin EU-tasolla.

–Ilmastokysymys on kirkastanut EU:n ideaa ihmisille. Se on naula, johon on hyvä lyödä sillä vasaralla, Haavisto sanoo.

 

Suomelle päätös oli itseään isompi

 

Suomen historiallisesta EU-kansanäänestyksestä tulee keskiviikkona kuluneeksi 25 vuotta.

Myönteinen liittymispäätös ei ollut yksinomaan käytännön sanelema. Toisin kuin unioniin samaan aikaan menossa olleissa Ruotsissa ja Itävallassa, Suomessa oli kyse suuresta ulkopoliittisesta linjanvedosta.

–Kysymys kuului, haluammeko asemoitua selkeästi länteen vai jäämmekö jonkinlaiseksi geopoliittiseksi erikoistapaukseksi, Ilkka Haavisto muistuttaa.

Taustalla vaikuttaneita tekijöitä vuonna 1994 olivat Saksojen yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen vain muutamaa vuotta aikaisemmin sekä Suomea edelleen koetellut lama.

–Ihmisillä oli suuri hätä. Muutosvalmius oli korkea.

Juttu jatkuu grafiikan jälkeen. 

 

 

Suosiostaan huolimatta EU eri kiinnosta

 

Hyvin myönteisestä suhtautumisesta huolimatta suomalaiset eivät ole järin kiinnostuneita EU:sta. Itse asiassa kiinnostumattomien määrä (49?%) on suurempi kuin koskaan vuonna 1992 aloitettujen tutkimusten aikana.

–Ristiriita on ilmeinen, Ilkka Haavisto kommentoi.

Hän hahmottaa suomalaisten EU-suhteessa kolme aikakautta. Ensimmäinen oli kansanäänestyksen jälkeinen jakauma. Se säilyi pitkälle 2000-luvulle

Toinen alkoi vuosina 2007–2009, kun perussuomalaiset ja Timo Soini alkoivat saada kuuluville sanomaansa: "Missä EU, siellä ongelma". Pian sen jälkeen tulivat Kreikka-tukipaketit.

–Tässä vaiheessa monet unioniin passiivisesti suhtautuneet kansalaiset nostivat kuitenkin EU-lippua taas vähän ylös. He kokivat EU:n joutuneen hyökkäyksen kohteeksi, että oli voimia, jotka halusivat käyttää unionia keppihevosena ties mitä tarkoitusta varten, Haavisto pohtii.

 

Eurooppa-riehaa ei kaduilla näy

 

Olennainen havainto on, että vaikka juuri kukaan ei rakasta EU:ta, se ja sen direktiivit eivät myöskään ärsytä suomalaisia entiseen tapaan.

–Asenne on neutralisoitunut, Ilkka Haavisto hymähtää.

–Sillä tavalla ollaan sordiino päällä, ettei tuolla kaduilla Eurooppa-päivänä mitään riemuitsevaa väentungosta näe.

 

Sisämarkkinat menestys, ja pienen maan turva

 

Pääsy EU:n sisämarkkinoille on ollut Suomen elinkeinoelämälle ehdottomasti suurin EU-jäsenyyden tuoma hyöty.

–Pienelle, viennistä riippuvalle maalla merkitsee paljon, että on samat säännöt ja yhteinen pelikenttä kuin muilla eurooppalaisilla kilpailijoilla. Ei ole yhtä hyvää, toista vaihtoehtoa, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtava EU-asioiden asiantuntija Janica Ylikarjula.

Sisämarkkinoiden etuihin kuuluvat muun muassa tullien puuttuminen, yhteiset valtiontukisäännökset, yhteiset standardit, samankaltainen tapa soveltaa yritysten välisessä kilpailussa tärkeitä lakeja ja vielä yhteinen EU:n budjettikin, josta samojen periaatteiden mukaan tuetaan yrityksille tärkeää tutkimusta ja tuotekehitystä.

Janica Ylikarjula sanoo, että Suomi on päässyt hyötymään myös EU:n neuvottelemista kansainvälisistä kauppasopimuksista.

–Vaikka kaikkia sopimuksia ei ole saatu aikaan, EU:n vahvuus kauppapolitiikassa on yksi pienen jäsenmaan suurista hyödyistä. Sillä on vipuvoimaa enemmän kuin yhdellä jäsenmaalla.

 

EU:n epäyhtenäisyys aiheuttaa huolta

 

Juuri nyt tosin myös sisämarkkinoilla puhaltavat kylmät tuulet. Protektionismi eli oman maan yritysten etujen suojaaminen nostaa päätään.

–Niin käy silloin kun taloudessa alkaa mennä huonommin. Huoli on siinä, että ei lähdettäisi sisämarkkinoita rapauttamaan.

Myös brexitin toteutuminen tuo EU:lle sisäisiä haasteita.

–Britannia on ollut vahvin avoimen markkinatalouden ja vapaakaupan puolestapuhuja. Suuri huoli on myös EU:n epäyhtenäisyys. Miten se vaikuttaa EU:n painoarvoon, kysyy Janica Ylikarjula EK:sta.

 

Euro ollut pettymys, Ruotsi säilytti kruunun

 

Eurosta ei ole ollut sellaista taloudellista hyötyä Suomelle, mitä kuviteltiin. Jäsenyyttä perusteltiin erityisesti sillä, että se tuo taloudellista vakautta ja matalamman korkotason.

–Jos Suomen eurohistoriaa vertaa Ruotsiin, joka ei ole euromaa, taloudellinen vakautemme ei ole ollut sen parempi. Korkotasokaan ei ole ollut systemaattisesti Ruotsia matalampi, sanoo rahaliitto EMU:n vaikutuksia tutkinut Vesa Vihriälä.

Vihriälä on paitsi EMU-tutkija, Etlan ex-toimitusjohtaja ja nykyisin työelämäprofessorina Helsingin yliopistossa.

Suomi ei liittynyt euroon EU-kansanäänestyksessä lokakuussa 1994 vaan heinäkuussa 1998 eduskunnan päätöksellä. Ruotsi valitsi oman valuutan säilyttämisen tien vaikka liittyi EU:n jäseneksi samaan aikaan Suomen kanssa.

Eurojäsenyyden suurin ongelma koskee Suomen mahdollisuuksia sopeutua suhdannekehityksen muutoksiin silloin kun ne kohdistuvat Suomeen enemmän kuin muihin euromaihin.

Markka-Suomessa se oli mahdollista valuuttakurssin ja korkojen muutoksilla. Euro-Suomessa tällaiset valuutta- ja rahapolitiikan itsenäiset ratkaisut eivät ole mahdollisia.

 

Euroeron hinta olisi poliittisesti kallis

 

Johtopäätös ei ole Vihriälän mukaan kuitenkaan se, että eurosta pitäisi erota.

–Signaali tulkittaisiin niin, että Suomi haluaa harjoittaa talouspolitiikkaa, jossa rahan arvoon kiinnitetään vähemmän huomiota kuin muualla. Vaikka Suomella ei ole välitöntä julkisen talouden rahoitusongelmaa, epävakauden signalointi vaikuttaisi kansainvälisiin rahoittajiin.

Eroamisen poliittinen hinta olisi vielä isompi.

– Ero heikentäisi EMU:a ja ylipäätään EU-integraation uskottavuutta paljon enemmän kuin esimerkiksi Kreikan ero, sanoo Vihriälä.

 

Vaikutusvallan huippu jo ohitse

 

EU:n vaikutusvallan huippu maailman talousmahtien joukossa meni jo 2000-luvun alkuvuosina.

–Talouden kasvu on muualla paljon voimakkaampaa, ja EU:n osuus maailman bkt:stä on ollut laskussa. EU poliittisena muodostelmana ei myöskään ole enää yhtä vetovoimainen, koska sen houkuttavuus demokraattisena mallina ei ole kaikkien suosiossa, sanoo Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Jean Monnet -professori Pami Aalto.

Painoarvon heikkeneminen ei ole Britannian lähdöstä riippuvainen, mutta se olisi omiaan vauhdittamaan sitä.

Aalto on tutkinut EU:n laajentumista ja sisäisen integraation kehitystä. Näissä molemmissa tapahtuu muutosta seuraavien 5–10 vuoden tähtäimellä.

Laajentumisikkuna on edelleen auki Balkanilla, jossa ilman jäsenyyttä oleville on lupailtu sitä. Balkanin maista viimeksi EU-jäseneksi pääsi Kroatia vuonna 2013.

Sisään pääsyä eteisessä odottavat Montenegro, Albania, Serbia ja Pohjois-Makedonia. EU-jäsenyyttä haluavat myös Bosnia-Herzegovina ja Kosovo.

–Balkanin maiden osalta käydään varmaan viimeistä laajentumiskierrosta. Aikaperspektiivi on 5-10 vuotta. Sen sijaan Turkin neuvottelut ovat jäissä. Muiden itäisten naapurien osalta integraatio tapahtuu kahdenvälisten ohjelmien tai energiamarkkinoiden yhtenäistämisen kautta, sanoo Pami Aalto.

 

EU-maiden integraatio syvenee käytännössä

 

Nykyisten EU-maiden kesken integraatio syvenee. Se etenee Schengen-sopimuksen kautta, energiamarkkinoilla, puolustusyhteistyössä. Toisaalta on myös kahden kerroksen väkeä, kun osa jäsenmaista käyttää euroa, osa ei.

–Federaatiokehitys etenee, EU:sta on jo tullut monitahtinen keisarikunta. Osa etenee nopeammin, osa hitaammin. Joka tapauksessa integraatio syvenee askel, askeleelta, Aalto sanoo.

Välttämättä federalismi ei etene näkyvien poliittisten päätösten kautta vaan käytännön toimissa. On yhteisiä tarkastusmenettelyjä, yhteisiä sopimuksia, EU:lle kerrotaan omista strategioista ja edistymisestä eri sektoreiden toimintojen ja käytäntöjen yhteensovittamisessa.

–Sen sijaan on vaikea havaita, että integraatiota purettaisiin ja päätösvaltaa palautettaisiin jäsenmaille, sanoo Aalto.

Entä EU:n mahdollinen hajoaminen tulevien 25-vuoden aikana?

–Ei se todennäköistä ole, mutta siihen pitää varautua, että korttitalo voi romahtaa. Jos lähtee useita jäsenmaita esimerkiksi sisäpoliittisista syistä niin kuin nyt britit aikovat tehdä, sitäkin vaihtoehtoa pitää ajatella, vastaa Pami Aalto.

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat kotimaan uutiset





  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat