Ylpeä vai juntti pohjalainen?

Kun kerron olevani Etelä-Pohjanmaalta, kaikki ovat aina yhtä epäuskoisia. Moni uusi tuttavuus intoutuu kysymään, miksi en sitten pese käsiäni verellä.

Toisten puhetapojen kommentointi on Suomessa yleistä. Kielenkäyttöä kommentoidaan erityisesti silloin, kun joku käyttää vahvaa murretta. Valitettavasti kommentointi ei aina ole pelkästään hyväntahtoista.

Määrittelemme ihmisiä pitkälti kielenkäytön perusteella. Sanavalinnoilla paljastamme arvojamme ja ajatuksiamme.

Murre puolestaan paljastaa, missä puhuja on elämänsä aikana kulkenut. Murteisiin ja maakuntiin liitetään lisäksi stereotyyppisiä mielikuvia esimerkiksi ihmisen luonteesta.

Etelä-Pohjanmaan murteeseen ja maakuntaan liittyvät mielikuvat tuntuvat olevan vahvoja. Maakunnan imagoa on selvitetty jopa tutkimuksien avulla. Valitettavan usein monille tulee edelleenkin Etelä-Pohjanmaasta mieleen puukot ja häjyt.

Ympäristön suhtautuminen vaikuttaa siihen, miten itse haluaa puhua. Jos keskustelukumppani näyttää identiteettiään murteellisella kielellä, ei oman puheenkaan alueellisia piirteitä tarvitse peitellä.

Negatiivisten stereotyyppien jatkuva viljely murteista ja maakunnista voi puolestaan aiheuttaa sen, että puhuja haluaa piilottaa alueellisen taustansa.

Murteita pilkkaavien olisi kuitenkin hyvä tiedostaa se, että kielenkäytöllä on vahva yhteys ihmisen identiteettiin. Puhetapaa pilkkaamalla pilkkaa ihmisen olemusta.

Monet suomen kieltä tutkineet ovat todenneet, että murteita ei enää puhuta niin vahvasti kuin aiemmin. Suomen kielen yliopistonlehtorin Hanna Lappalaisen mukaan varsinkin nuoret käyttävät vähemmän alueellisesti leimaavia muotoja kuin vanhemmat ihmiset. Myös naiset käyttävät miehiä harvemmin murretta.

Kun eteläpohjalaista murretta haukutaan junttimaiseksi, ei se kannusta välittämään alueellista identiteettiä.

Ihmisillä on usein tapana tarttua juuri negatiiviseen palautteeseen. Itse voi toki vaikuttaa siihen, mitä käyttämästään kielimuodosta ajattelee: jos puhun murteellisesti, voin olla ylpeä kielimuodostani huolimatta siitä, että joku saattaa väittää sitä junttimaiseksi. Tärkeintä olisi löytää kielimuoto, joka kuvaa itseä parhaiten.

Vaikka murteet ovat tutkitusti tasaantuneet, menee Etelä-Pohjanmaalla vielä toistaiseksi lujaa. Etelä-Pohjanmaan murteella tehdään edelleen valtakunnallisesti suosittuja kappaleita sekä julkaistaan kirjallisuutta. Muun muassa Seinäjoen Poliisit -sarjaa katsoessa murretta saa kuunnella autenttisissa tilanteissa.

Etelä-Pohjanmaan murteelle on jopa oma kurssi: murreseura Krannit ry:n kurssin kautta halutaan tuoda ja pitää esillä maakunnan murteiden kirjoa. Tavoite on hyvä, sillä kielimuotojen säilyttäminen ei ole itsestäänselvyys.

Suomessa tehdäänkin aktiivisesti töitä sen eteen, että vanhat paikallismurteet saataisiin talteen. Esimerkiksi Kotimaisten kielten keskus kerää ääninauhoitteita murteista.

Etelä-Pohjanmaan murteen elinvoimaisuutta voi selittää sillä, että huolimatta muutamista negatiivisista mielleyhtymistä useimmat ovat siitä ylpeitä. Itsepäisten ihmisten lisäksi Etelä-Pohjanmaa kasvattaakin yritteliäitä, rehellisiä ja ahkeria ihmisiä.

Stereotyyppinen eteläpohjalainen tuntee itsepäisesti oman arvonsa.

Kommentoi