Usko numeroihin, mutta harkiten

Olen usein onnitellut itseäni siitä, että tulin valinneeksi ensimmäiseksi koulutusalakseni metsänarvioimistieteen. Vaikka alan nimessä on arvioiminen, ei se tarkoita sitä, että käyskennellään metsässä lausumassa: ”Tuossa on arviolta 100 mottia kuusikuitua”.

Niinkin voi halutessaan tehdä. Tieteenala kuitenkin perustuu otantaan, mittaamiseen ja mallinnukseen. Ala on vaativa, mutta samalla se on opettanut tarkastelemaan asioita lukujen avulla ja ymmärtämään suuruusluokkia.

Skotlantilainen fyysikko, matemaatikko, insinööri ja keksijä Sir William Thomson, joka myös lordi Kelvininä tunnetaan, kirjoitti aiheesta vuonna 1883: ”Kun mittaat sen, mistä puhut, ja ilmaiset sen numeroin, tiedät asiasta jotain; mutta jos et voi mitata, etkä käytä numeroita, tietosi on niukkaa ja epätyydyttävää.” Lisään tähän, että tiedon luotettavuuden arviointi on yhtä tarpeellista kuin itse tieto.

Jos esimerkiksi jotain luonnonvaraa halutaan ryhtyä hyödyntämään, on hankittava arvio sen määrästä sekä selvitettävä, kuinka luotettava arvio on. Metsäteollisuuden investoinnit ovat tästä hyvä esimerkki. Suomen metsäteollisuus ei olisi voinut kehittyä nykyiseen kokoonsa arvailujen varassa, vaan sen käyttämän metsävaratiedon on perustuttava tilastotieteellisesti päteviin mittauksiin ja analyyseihin.

Mutta, mutta. Mittausten tuottamat numerot kertovat vain siitä, mitä on mitattu. Ja se puolestaan riippuu muun muassa maailmankuvasta. Esimerkiksi piinkova metsänarvioija kieltäytyi pitkään uskomasta, että metsässä pitäisi huomioida muita arvoja kuin mahdollisimman suuri teollisesti käyttökelpoisen runkopuun tuotos. Säännöllisen muotoinen ja näkyvillä oleva runko oli samalla myös helpoin arvioinnin kohde. Latvus, kuollut puu, ei-kaupalliset puulajit, muut eliöt, arvokkaat elinympäristöt jne. jäivät aikanaan sivuosaan.

Nykyään näistä asioista kerätään tietoa siinä missä runkopuustakin ja niiden määrän ja laadun arviointiin on kehitetty sopivia menetelmiä Galileo Galilein hengessä. Tämä italialainen tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko on todennut: ”Mittaa kaikki se, minkä voit. Jos jotain ei voi mitata, tee siitä mitattava.” Galilein sitaatti saattaa olla peräisin jo Arkhimedeelta, joka keksi tilavuuden mittaukseen uuden keinon, upottamisen veteen.

Edelleen jää runsaasti asioita, joita ei voida tavoittaa mittauksilla luotettavasti. Eräs esimerkki koskee harvinaisia ilmiöitä. Arvio männyn tilavuudesta Suomen metsissä on huomattavasti tarkempi kuin arvio metsälehmuksen tilavuudesta. Siperiankärhöä esiintyy Suomessa luontaisesti vain muutamalla paikkakunnalla, joista yksi sattuu olemaan lähes naapurissa, Lapväärtissä. Tämän erikoisen köynnöksen todellisista määristä ei voida sanoa mitään.

Mutta ei kaiken pidäkään taipua tarkkoihin mittauksiin ja arvioihin, eikä huono mitattavuus tee kohteestaan merkityksetöntä. Tärkeintä on tietää esitetyn tiedon perusta ja laatu. Kun tällä hetkellä tunnumme elävän totuudenjälkeisessä (post-truth) ajassa, kannattaa muistaa, että numeroilla voidaan vaivatta johtaa myös harhaan.

Reija Haapanen

Kirjoittaja on MMT, yrittäjä ja tietokirjailija Isojoelta.

Kommentoi