Parempi pyy pipossa

Sananlaskut ovat kielen suola. Niiden katsotaan sisältävän ikiaikaista viisautta, ja niiden runsas käyttäminen ikään kuin nostaa puhujan yleispäteväksi heimon vanhimmaksi.

Suomalaisten suussa elää suunnaton määrä sananlaskuja ja sanontoja, joiden alkuperästä meillä ei ole mitään hajua, vaikka merkityksen ymmärtäisimmekin. Myös uusia sananlaskuja syntyy, mutta hyvin harvat niistä vakiintuvat käyttöön, ainakaan koko kansan suuhun.

Kaivetaanpa muutama mehevä esimerkki sanonnoista, joiden merkitys tunnetaan vaikka sanasto olisikin jo epäselvempää. Yllättäen kaikki eivät ole edes peräisin savupirtin hämärästä, vaan melko tuorekin sananlasku voi olla alkuperältään outo!

Päivä on pulkassa: Sanonnan tajuaa jokainen, mutta miten niin pulkassa? Mitä lasten lelulla tässä on tekemistä? Pulkka oli puukeppi, johon torppari ennen vanhaan veisti muistiin tekemänsä päivätyöt. Isännällä ja torpparilla oli omat keppinsä, ja niitä lovettiin vierekkäin tehtyjen päivätöiden merkiksi. Kuu on torpparin aurinko...

Lankeaa kuin manulle illallinen: Kun joku asia tapahtuu kuin itsestään, lankeaa se kuin manun illallinen. Manu ei kuitenkaan ole presidentti Mauno Koivisto, vaan taloissa kiertänyt suutari-, räätäli- tai seppämestari, joka tietenkin ruokittiin iltaisin. Nykyään luulisin, että lähes kaikki nuorempien sukupolvien edustajat yhdistävät sanonnan ja sen synnyn vain entiseen presidenttiimme.

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla: Yllättävän moni luulee, että pivo on pipon murremuoto, mutta pivolla tarkoitetaan kouraa. Lintu lakin alla olisi kyllä hullunkurinen ajatus...

Jäädä kiikkiin: Kiinni jäämisestähän on selvästi kysymys, mutta ennen kiikki oli aika paljon pahempi paikka, sillä kiikki eli kinnerpuu oli puu, johon turkiseläin ripustettiin nyljettäväksi.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka: Nykyään tarkoitus on ylistää omaa kotimaata muihin verrattuna, mutta ennen sanonta osoitti vielä tarkemmin oman kodin rajat: Kaskiviljelijän raivaamalla aukiolla kasvaneet mansikat osoittivat oman tilan rajat, metsässä kasvaneet mustikat yhteisen alueen.

Olla ulalla: 1950-luvulla Yleisradio alkoi lähettää ohjelmaa ultralyhyillä aalloilla, joita vanhat radiot eivät kyenneet vastaanottamaan. Oltiin siis ihan eri aallonpituudella.

Sananlasku voi myös saada muunnoksen, joka jää elämään. Olen joskus pohtinut, mitä sukua "eihän tätä syö susikaan ja eihän tätä juo erkkikään" ovat toisilleen. Paras yhteys on mielestäni entinen kansanedustaja Erkki ”Susi” Pulliainen, joka oli siviiliammatiltaan susitutkijana.

Muotisanoja tulee ja menee, mutta vanhat sananlaskut säilyvät. Perinteentutkijat ovat huomanneet, että epävarmoina aikoina into käyttää, kerätä ja tutkia sananlaskuja on kautta historian ollut korkeinta.

Lönnrotin aikalaiset keräsivät innolla sananlaskuja ja kansanrunoutta, itsenäisyyden alkutaipaleella 1920-luvulla kautta Suomen kiersi satoja sananlaskun kerääjiä ja myös sotien aikana keräysinto oli suurta. Perinteet elävät vahvasti sananlaskuissa!

AKI HYYPPÄ

Kirjoittaja on Aku Ankan päätoimittaja, joka työkseen etsii seuraavaa sukkelaa sanontaa

Kommentoi