Päiväni Murmelina viidettä kertaa

Joka päivä alusta, kelloradio herättää, taas sama kappale alkaa soida: Yhteiskuntasopimus, viides kerta toden sanoo! Sote, joko nyt?

Suomessa eletään kuin Ilkan pilapiirtäjä Jarin piirroksessa. (20.1.) Siinä pääministeri Juha Sipilä on Päiväni murmelina elokuvan tv-toimittaja, joka herää joka päivä uudelleen samaan päivään. Aina sama lopputulos, vaikka hän miten yrittäisi muuttaa kaavaa.

Naurattaisi, ellei kohta itkettäisi: Jatkuva epävarmuus on romahduttanut suomalaisten uskon tulevaisuuteen.

Tieto on peräisin sisäministeriön salatusta tutkimuksesta. Romahdustulosta ei haluttu julkaista, koska tutkimusmenetelmiä pidettiin huonoina ja loppupäätelmien pelättiin romahduttavan tunnelmia vielä entisestäänkin. (Suomen Kuvalehti 12.2.)

Uskon loppumisen näkee jokainen. Jonkun pitäisi näyttää suunta ja viedä sinne. Vaalien jälkeen tekemisen tulos vaikuttaa olevan nykyisin aina sama, oli johdossa ketä hyvänsä.

Puolueiden kannatusgallupit eivät kiinnosta muita kuin poliitikkoja itseään. Jytky toi yhteiskunnalliseen keskusteluun paljon niitä, jotka eivät olleet olleet siellä ennen. Miten on nyt?

Nyt perussuomalaisten äänestäjistä on osa siirtynyt takaisin katsomopaikoille, sinne, mistä alun perin tulivatkin. (HS 19.2.)

Viime hallituskausi haukuttiin päättäjiä päättämättömyydestä. Valitettavasti mikään ei ole muuttunut. Olisi edes joku tärkeä päätös, huonokin, niin saisi haukkua sitä.

Asian ydintä on toisteltu riittämiin. Kaikki varmasti tiedostavat, että iso muutos tulee, mutta silti mikään ei saisi muuttua.

Miten meitä suomalaisia pitäisi johtaa? Pääministeri Juha Sipilä oli ennen vaaleja lupaus muutoksesta. Hän sai vaalien alla ”luvata” kovia leikkauksia, hymyillä päälle, ja silti kansa taputti. Sitä haluttiin jahnaamisen jälkeen.

Oli selvästi vahvan kekkosmaisen johtajan kaipuuta. Management by perkelettä, mutta se ei enää toiminutkaan 2010-luvulla.

Sipilä tuli neuvotteluihin raamit kaulassa, ota tai jätä. Kohtaamistyyli ei syksyllä johtanut hyvään lopputulokseen, kun muut eivät enää totelleet. Ehkä ennen olisi toteltu?

Suomessa kaivataan vanhoihin aikoihin, oikeanlaiseen tekemisen meininkiin. Muistellaan Nokiaa ja Pisa-tutkimuksia ja toistellaan itsekehussa, kuinka hyviä me yhä olemme.

On katkera pala huomata, että muut eivät ehkä ajattele meistä enää niin. Intiassa voi olla meitä ahkerampia ihmisiä halvemmalla. Edes suomalaiset yritykset itse eivät halua maksaa suomalaisesta tehtaasta.

Melkein puolet teollisuusyrityksistä aikoo siirtää tuotantoaan Suomesta ulkomaille kahden vuoden sisällä. (Lännen Media 19.2.)

Hallituksen ongelmat ovat samoja kuin työpaikkojen sisäiset ongelmat. Hallitus ja työpaikkojen johto haluavat muuttaa Suomea ja työpaikkojen tekemistä vaikka väkisin. Niiden on pakko, muuten ei ole pian paljoa jäljellä siitä, mitä puolustaa.

Suomi ja työpaikat eivät halua muuttua vaan olla entisensä. Se koskee ylimpiä ja alamaisia: mennään vanhalla tavalla, se on helppoa. Nyt pitäisi keksiä kokonaan uusia tapoja, joista tulee kyllä päivänselviä sitten joskus.

Syyllinen tähän on toki aina johto, joka ei osaa, vaikka olisi yrittänyt kaikkea. Kansalaisen alaistaitojen esiin nostaminen olisi osoittelua. Ehkä olemme vaan mahdottomia?

SATU TAKALA

satu.takala@i-mediat.fi

Kommentoi