Miksi keskustelen päättömistä asioista?

”Jos joku haluaa ampua pakolaisia, tekeekö se hänestä rasistin?” Näin kysyttiin erään seuraamani blogin herättämässä keskustelussa.

Usein mietin, että ei kannattaisi edes lähteä vastaamaan. Vanha totuus sanoo, että yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. Tämä pitää paikkansa etenkin nettikeskusteluissa. Vaikka vastaat kysymykseen huolellisesti perustellen, on kohta edessä uusi kysymys, joka paljastaa, että edellistäkään vastausta ei ole luettu ajatuksella.

Joskus kyseessä on ns. pulushakki. Pulushakissa lintu kaataa nappulat, paskoo laudalle ja lehahtaa lopuksi pois uskoen voittaneensa. Hieman puluja paremmin keskustelevat saattavat puolestaan siirrellä maalitolppia kesken väittelyn. Kun olet argumentoinut vastustajan kannan nurin, olikin kyse kuulemma aivan toisesta asiasta.

Tässä epäilytti jo ensimmäinen kysymys. Positiivisessa tapauksessa pakolaisten ampumishalun rasistisuudesta kyselevä olisi sielultaan filosofi, joka vain etsii totuudellista vastausta. Filosofia perustuu siihen, että osataan kysyä ja kyseenalaistaa. Ja kysyttävää riittää, aina siitä lähtien, mitä on olevainen. Antiikin Kreikan filosofi Sokrates ärsytti ihmisiä pakottamalla nämä kysymys kysymykseltä luopumaan pinttyneistä itsestäänselvyyksistä.

Aloittaja ei kuitenkaan ollut tässä sokraattisen metodin kera liikkeellä, vaan ihan puhtaasti saivartelemassa. Saivartelukaan ei ole uusi keksintö. Viisastelua, näennäistä todistelua tai tahallista virhepäättelyä kutsutaan sofistiikaksi. Se on saanut nimensä sofisteilta, jotka sanoivat että todellisella totuudella ei ole merkitystä, vaan sillä, mille kannalle yleisö saadaan käännytettyä. Kotimaisen nettikeskustelun ohella sofistien perintö näyttää elävän vahvana USA:n presidentinvaalikamppailussa.

Totuudesta kiinnostuneille on muistutettava, että tietomme Sokrateen tekemisistä ovat hänen oppilaidensa kuten filosofi Platonin kertomusten varassa – Sokrateelta ei itseltään jäänyt ainuttakaan tekstiä. Platon on saattanut värittää myös sofisteista saatua kuvaa, sillä heidänkin tekstinsä ovat suureksi osaksi kadonneet.

Vastasin rasismin määritelmän kanssa painiskelevalle kyselijälle netissä, mutta tässä hieman laajemmin: Pakolaisuus ei suoraan ole YK:n määritelmän mainitsemien ominaisuuksien joukossa. Pakolaisuus kuitenkin johtuu sellaisista syistä, jotka rasismin määritelmässä mainitaan. Mutta ominaisuuslistan sananmukaista tankkaamista tärkeämpää on se, mitä määritelmä sanoo ihmisoikeuksista yleensä. Kenenkään ihmisoikeuksia ei saa mitätöidä. Perustavin ihmisoikeus on oikeus elämään. Tämä löytyy myös Suomen perustuslaista. Ampumishalujaan toteuttamaan ryhtyviä taas koskevat rikoslain pykälät.

Ja otsikossa olevaan omaan kysymykseeni vastaus: Kirjoittelen netin keskusteluketjuihin, vaikka tiedän, että kyselijä haluaa todennäköisesti vain vahvistusta omille mustille ajatuksilleen. Mutta ehkä 1 000 muuta lukijaa saa ideoita siihen työhön, mikä tarvitaan ihmisyyden puolustamiseen, valitettavasti vielä vuonna 2016.

Reija Haapanen

Kirjoittaja on MMT, yrittäjä ja tietokirjailija Isojoelta.

Kommentoi