Tilaajalle

Kolumni: Tulevaisuus kotimaisessa ruuassa

Ruoka herättää tunteita. Korkean elintason maassa ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota siihen, mitä suuhunsa laittavat. Ruokailusta halutaan tehdä elämys. Uusia tuotteita ja reseptejä kokeillaan entistä useammin.

Mediassa voimakkaasti esiin nostetun vegaanikeskustelun keskellä unohtuvat usein tosiasiat suomalaisen ruuan laadusta, eettisyydestä ja puhtaudesta. Ymmärrän jokaisen henkilökohtaisen valinnan syödä tai olla syömättä joitain tuotteita. Aatteellista julistusta kasvissyönnistä tai eri maiden ruuantuotantotapojen sekoittamista keskenään sen sijaan ihmettelen suuresti.

Keskustelu osoittaa monien olevan irtaantuneita luonnon kiertokulusta ja ruuan tuotannosta. Eläinaktivistijärjestöjen viljelijöitä mustamaalama propaganda myös uppoaa lapsiin ja nuoriin, jollei tosiasioita pystytä kertomaan paremmin. Tähän työhön tarvitaan niin kouluja, viljelijöitä kuin perheiden keskustelua. Jalostajat voivat vaikuttaa kuluttajien luottamukseen laadulla ja jäljitettävyydellä.

Laajassa kuvassa kotimaisen ruuan arvostus koetaan hyväksi. Kotimaisten elintarvikkeiden suosiminen on arvovalinta.

Hallituksen kärkihankkeen mukaisesti biotalousministeriryhmä on kerännyt ruokapoliittiseen selontekoon tavoitteita suomalaisen ruuan edistämiseksi. ”Maailman parasta ruokaa” –vision mukaan vuonna 2030 suomalaiset syövät kestävästi tuotettua kotimaista, turvallista, maukasta ja terveellistä ruokaa. Kuluttajilla olisi myös kyky ja mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja.

Kulmakivenä olisi läpinäkyvä, osaava, joustava sekä kansainvälisesti kilpailukykyinen ja kannattava ruokajärjestelmä. Alan kasvua ja kehitystä tukisi hyvin koordinoitu korkean tason tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- sekä opetustyö. Myös alan markkinointi- ja vientiosaaminen olisi hyvällä tasolla. Suomi olisi vahva korkealaatuisten ja turvallisten elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisen vientimaa.

Tätä visiota ei varmasti moni jätä allekirjoittamatta ja se onkin hyvä ottaa kaikkien pyrkimysten tavoitteeksi. Samalla on todettava, että vision saavuttaminen vaatii paljon työtä kaikilla saroilla.

Suomalainen ruuantuotanto on edelleen pitkään jatkuneiden ongelmien kynsissä. Kustannusten nousu ja tuottajahintojen lasku ovat katastrofaalinen yhdistelmä alalla, jossa työ on riskialtista. Suomessa myös maailman pohjoisimmat tuotanto-olosuhteet muodostavat omat haasteensa ja onkin erityisen tärkeää, että näitä haasteita jatkossakin EU kompensoi LFA-tuella.

Pohjoinen sijaintimme tuo myös vaikutuksia, mitkä voimme hyödyntää. Suomalaisen kauran kaltaista viljaa ei saa tuotettua muualla, koska olosuhteemme ovat sille ainutlaatuiset.

Suomalaisen ruokaviennin osalta tulee panostaa vahvasti tuotteistukseen ja laadun korostamiseen. Viljan rahtaaminen rajan yli ei ole kannattavimmillaan, jos se palaa moninkertaisella arvolla jalostettuna tuotteena takaisin. Näitä mahdollisuuksia meidän on kehitettävä kotimaassa.

Suomalaisen ruuan puhtaus, lääkkeettömyys ja laadukkuus on tutkittu tosiasia. Samoin tuotantotavat ovat eettisiä ja valvonta tarkkaa. Ollaan ylpeitä suomalaisesta ruuasta.

Mikko Savola

Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk.).

Kommentoi