Tilaajalle

Kolumni: Tärkein ilmastotyö tehdään lasten ja nuorten kanssa

Kuluttaja voi olla kapitalismissa kuningas, mutta käytännössä se ei näytä toimivan.

Puheet yksilön vaikutusmahdollisuuksista ilmastokriisissä ovat muuttuneet kriittisemmiksi, ja syystäkin.

Liian usein on toistettu väittämää, jonka mukaan pienistä puroista syntyy iso virta ja että jokainen voi tehdä edes vähän ilmaston hyväksi.

Mantrat on ymmärretty niin, ettei kenenkään tarvitse tehdä juuri mitään.

Tässä on menty pahasti vikaan. Lirupurojen sijaan edessä on kuohuja, joihin on pakko varautua.

On selvää, että paine on kohdistettava ensisijaisesti politiikkaan. Se ei silti tee kulutusvalinnoista vähemmän tärkeitä.

Mikään ilmastotyö ei ole yhtä tärkeää kuin se, jota tehdään lasten ja nuorten parissa.

He ovat tulevia johtajia ja päättäjiä. Jo yläasteikäisten kohdalla äänestysikään on vain muutama vuosi.

Erityisesti koululaisten ilmastolakot ovat kuitenkin saaneet monet älähtämään. Nuorelle sukupolvelle ei kuulemma saisi luoda synkkää tulevaisuudenkuvaa.

Onko oikeampaa pitää lapsia ja nuoria tyhminä ja ohjata heitä tavoittelemaan mielikuvia, jotka tiedämme vääriksi?

Ajatellaanko lasten parasta, kun heille väitetään, että kaikki jatkuu, kuten tähänkin asti?

Yhteiskunta on jo vuosikymmenen ja kahden päästä väistämättä hyvin erilainen kuin nyt. Kulutusmahdollisuudet ovat muuttuneet joko tiukan ilmastopolitiikan tai sen puutteesta johtuneen pakon ja kansainvälisten kahnausten vuoksi.

Eikö meidän pitäisi auttaa lapsiamme kasvamaan siihen maailmaan, ei omaamme?

Kulutusvalinnat vaikuttavat päästöihin, mutta vielä enemmän ne vaikuttavat esimerkkiin ja tottumukseen.

Kun elämäntavat väistämättä mullistuvat, voimme auttaa lapsia ja nuoria suhtautumaan asiaan eri tavalla, kuin mihin nykyaikuisten enemmistö on kasvanut.

Kilpailun ja hamstrauksen sijaan voimme olla heidän mukanaan keräämässä onnen hitusia muualta kuin kulutuksen kasvusta.

Käytännössä se tehdään puheitakin tehokkaammin omilla valinnoilla. Ja siksi myös lasten ja nuorten heränneelle ilmastoaktivismille pitää antaa kaikki mahdollinen tuki.

Lapsemme voivat vielä kasvaa siihen, etteivät uudenlaisiksi muuttuvat elämäntavat ole sarja luopumisia, vaan itsestäänselvyys.

Kun ymmärrys on aitoa ja syvää, uuden polven poliitikot, ekonomistit ja yritysjohtajat voivat onnistua jakamaan resurssit tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin kuin me.

Ehkä he vihdoin käsittävät, että enemmän kuin suomalaisia, olemme Maan asukkaita, telluslaisia.

Se tekisi maailmasta vähän paremman, vaikka koko ilmastokriisiä ei olisi olemassakaan.

Jami Jokinen

Kommentoi