Tilaajalle

Kolumni: Pysytään kartalla

Nykynuori elää kuin vilkkaalla lentokentällä, kun lähes kaikki on auki kaikille 24/7. Ihmisiä tulee ja menee, tarinat leviävät joka koneen kuljetettavaksi. Olo on orpo, jos ei tiedä, mihin on matkalla. Harva nuori tietää tarkkaan, mihin suuntaan elämässä matkaisi ja some tarjoaa rajattomasti pikavoitoilta vaikuttavia vaihtoehtoja.

Kouluun pyöräily sateisen harmaana lokakuun aamuna ei liene unelmamatka. Suurin osa elämästä on kuitenkin villasukka-arkea, joten siihen pitäisi osata mielensä rauhoittaa.

Mitäpä, jos antaisimme nuorelle kännykän asemesta kartan, kompassin ja yhteistä aikaa. Näyttäisimme, että elämässä selviää, kun opettelee lukemaan ohjeita ja karttoja ja kysymään neuvoja kokeneilta karttureilta, vaikkapa vanhemmilta ja opettajilta.

Nuori voi toivoa elämän olevan amazing race, täynnä jännitystä ja haasteita ja isossa kuvassa se sitä onkin. Tuossa nimenomaisessa kisassa seuraavat etapit annetaan, mutta elämässä pitää vähitellen oppia valitsemaan etapit itse.

Sitä ennen nuori tarvitsee kartturia, neuvonantajaa, joka osaa lukea karttoja ja maastoa, tuntee nuoren ja hänen ajotapansa.

Hyvä kartturi säätelee ohjeensa nuoren tunnetilan ja osaamisen mukaan, varoittaa tiukoista mutkista ja käskee päästellä täysillä, kun reitti on selvä.

Meidän aikuisten on hyvä tehdä itsellekin silloin tällöin karttakoe. Miten osaamme suunnistaa loputtomien mahdollisuuksien viidakossa?

Karttureiden on tunnettava itsensä ja osattava suunnistaa.

Olemmeko nuorten kartalla? Kännykkä johdattaa nuoret seikkailuihin, joita minun aikuiset aivoni eivät ikinä keksisi. Netissä nuoret rajaavat ja laajentavat elinpiiriään itse, aikuinen ei pääse kätilöimään.

Vartiointi lienee mahdotonta, joten on ohjattava oikeaa käyttöä. Aito läsnäolo voittaa kuitenkin virtuaalielon, joten luotetaan läsnäolon voimaan.

Hyvänkin kartturin ohjeilla voi joskus eksyä tai kaatua, voipa alla oleva menopeli hyytyäkin loppusuoralla. Elämä on.

Vaikka kompastellessa kartturin tukea tarvitaan, karvaiset kokemukset ohjaavat tulevia reittivalintoja ja ohjaavat ehkä kiertämään elämän suuria katastrofeja. Tsempataan nuoria pyyhkimään roiskunut rapa kamppeista ja kannustetaan uuteen yritykseen.

Syysloma oli lukuloma. Minkä kirjan luit? Mitä nuoriso luki?

Kirja on hyvä käyttöliittymä, joka tarjoaa matkustamatta kartan oman elinpiirin ulkopuolelle. Jos some, kiire tai huolet estävät rauhoittumisen kirjan ääreen, on hyvä rajata ja rauhoittaa virikemaailmaa.

Lenkki pimeällä metsäpolulla toimii. Otsalampun valokiila pakottaa keskittymään, kun maailma kilpistyy silmien ja polun pinnan välille. Äärimmäistä keskittymistä vaativa joukkuepeli, musisointi tai vaikkapa käsityö voivat palauttaa voimia vastaavalla tavalla.

Loman jälkeen kouluun toivottavasti tullaan koulukuntoisina. Levännyt mieli pystyy keskittymään opiskelutehtäviin. Silloin ei tarvitse hakea nopeita lisävirikkeitä opiskelun oheen leikkimällä pelleä luokkatovereille tai yrittämällä yltää maksimipisteille nettipelissä. Vaikeaahan siinä touhussa on keksiä vastausta opettajan kysymykseen, jota ei ole edes kuullut, kun oli kuulokkeet korvissa.

Toivon, että loman jälkeen yhteistuumin rauhoitutaan koulutyöhön ja pysytään kartalla.

Kirjoittaja on Seinäjoen lyseon rehtori

Kommentoi