Tilaajalle

Kolumni: Politiikkaakaan ei voi tehdä norsunluutornista

Kulunut viikko oli politiikkapitoinen. Sisällöistä voi jokainen olla mitä mieltä haluaa, mutta hyvä on kiinnittää huomio myös prosesseihin eli siihen, miten politiikkaa tehdään ja miten se näyttäytyy meille tavallisille kaduntallaajille, kansalaisille. Millainen kuva politiikan teosta syntyy äänestäjille?

Politiikantutkija, Helsingin yliopiston valtio-opin professori Hanna Wass syyttää poliitikkoja vanhakantaisista toimintatavoista, jotka vieraannuttavat kansalaisia politiikanteosta. Wass sanoi Ylen haastattelussa (2.12.), että on selvää, ettei avoimessa yhteiskunnassa politiikkaa voi tehdä vanhoin opein: ”Me istumme täällä kuin jotain sudokua ratkaisemassa ja tulee yllättäviä vuotoja ja toimittajat seisovat suljettujen ovien takana.” Wass moitti Ylen A-studiossa hallituskriisin hoitoa.

Tutkija muistutti valtioneuvoston viestintästrategiasta, joka korostaa reaaliaikaista ja läpinäkyvää viestintää myös keskeneräisten prosessien tiedottamisessa. Kabineteissa suljettujen ovien takana pyörivä rumba on omiaan kasvattamaan kansalaisten epäluottamusta politiikkaan: ”On aika turha tällaisen jälkeen miettiä miksi ihmiset eivät äänestä vaaleissa tai miksi he eivät luota poliitikkoihin.”

Soitin Wassille ja kysyin lisää. Professorin mielestä me suomalaiset olemme pitkään eläneet poliittisessa kulttuurissa, jossa tyydytään siihen tietoon, mitä on saatavilla. ”On ollut sellaista sokeaa luottamusta.” Wassin mielestä tämä ei vastaa enää tätä päivää. ”Siinä on sellaista kremnologian henkeä”, professori viittaa edesmenneen Neuvostoliiton salamyhkäiseen todellisuuden tulkitsemiseen.

Sosiaalisen median aikakaudella norsunluutornimainen lähestymistapa ei totta tosiaan enää toimi. Tieto kulkee, halutaan tai ei, ja siitä tehdään tulkintoja, halutaan tai ei. Hyvä esimerkki tästä on keskustan whatsapp-viestittelyn uiminen julkisuuteen. Salaiseksi tarkoitettu viestintä leviää helposti kulovalkean tavoin.

Wassin tulkinnan mukaan elämme kansalaisten ja poliitikkojen suhteissa eräänlaisessa välitilassa: vanha peli ei enää vetele, mutta toimivaan avoimuuteenkin on vielä matkaa. Keskustan puheenjohtajan Katri Kulmunin kiertelevä esiintyminen keskustan puoluevaltuuston ja -hallituksen jälkeen maanantaina ei saa Wassilta tyylipisteitä: ”Syntyy kuva, että tässä on pelin politiikkaa.”

Se mikä saattaa olla varovaisuutta tai hätävarjelun liioittelua, näyttäytyy ulospäin salamyhkäisyytenä ja välttelynä. Ei näytä hyvältä. Mitä niillä on salattavana?

Mutta politiikkahan on peliä, taitavaa strategista mittelöintiä. Onko naiivia Wassin tapaan vaatia, että se olisi läpinäkyvää?

Professorilla on uuden ajan poliitikoille yksi neuvo: Puhukaa enemmän ideologioista, puhukaa niistä ääneen ja julkisesti. Sanokaa suoraan, että tällainen meno ei vetele ja tällaista toivomme tilalle.

Tämän voi helposti allekirjoittaa: Vaivaannuttava on politiikan untuvikko, joka toistelee ennalta sovittua sanomaa osaamatta mukautua kulloiseenkin tilanteeseen. Vastaavasti irtopisteet kerää poliitikko, joka kykenee selkeästi kertomaan mielipiteensä ja perustelemaan sen myös silloin kun kuulija on asiasta eri mieltä.

Pia Hunnakko

Kommentoi