Tilaajalle

Kolumni: Murtehen ymmärtämisen tiimoolta

Mistä sika puhuu, jonsei ruuhestansa, näin son. Multon kauan pyyretty murresanoosta pakinaa ja ajattelin lauteerata vähä aiheesta. Murteet on valtava rikkaus, sanoo Uosukaanen, moon aiva samaa mieltä.

Ajatellahan ny ihimistä, jokon oikeen pauraannuksis ja prunttikimpiä myöre täynnä jotaki tulemusta, jokon menny aiva tupilittohon vaikka kuinka takkuaas sen kaas. Siitähän tuloo maharottoman yyskyrmyynen olo ja tekis mieli fletaasta ja flänähyttää vastahantulovaa kuonohon – vaikkei silloo osaa ei arpaa mun köppääsehen olohoni.

Jos pohojalaaset sanat pannahan kirijakielelle, niistä menöö se teho ja tuloo vain flataanen olo, kunei ne sano olovana siitä asiasta ja tunnetilasta mitää.

Jos moon oikeen flasakantti ja surkialla päällä, ei ”kipeänä olo” selevennä alakuhunkaa, kuinka vaivaanen mun poloveni on.

Jos tuola markilla joku hurstinhaaska, hainavaappoo taivahanrannanmaalari pöffäälöö, hoinoosteloo ja hojaantuu aitahan, ei ”kulkee päämäärättömästi” ja vetelehtii sano palijo mitää.

Kurikkalaasten ikioma sana: pöröttää on outo muolla päin.

Yks kyrölääsisäntä tuli kirkolta ja kehuu rookannehensa kurikkalaasen. Kuka soli? Emmä joukaa tierä , mutta se kehuu pöröttävänsä tankilta autonsa, siitä tiesin heti, jotta soli Kurikasta.

Ny ku taas talavi yllättelöö – niinku joka vuosi – ihimiset kyrijöttää pakkaases ja liukkahilka makaa rähämällänsä , ku kalijama viöö jalaat alta eikä pieksut salavata.

Sitte ku nakkaa lumen maahan trommitahan triivuus reirejjuurta myöre, silloon sais olla roikuvartiset , jottei lumi ryyppääsi varresta ja sai olla kyllä pässinpökkimäkki tästä puolehen.

No jos kakarat on oikeen päässilimääsiä ja konhaalo ja tohelootoo oikeen lehemältääsiä krannin markilla, äitee voii kirkastua ja raipat laulaa, se moukeeraa sainehesti ja antaa luuknapin häjynpoijan ottikkohon.

Kakarat meinaa tulla aiva kripahäntääsihin täihin ja kirrastaa, ku pitää orottaa kuutolokulla joulua. Non kronannu kaikki äireen kätköt ja yrittäny onkia mitä pukki tuoo.

Niillei piisaakkaa enää nisuäijä ja karamällitruuttu niinku meirän lapsuures. Ny pitää olla tyyrihiä kromehia, vaikka joka paikka pursuua tavaran palijouresta.

Ny ku on kaks pimiää yhyres, orottaa lunta, jotta vähä valakees, On ollu väärä niska nousta ylähä, ku aurinkoki näyttää naamaansa väipährökseltä. Sitä tissaroottoo vain tuvalla eikä verä ruotoansa sateehin.

Onneksi tuli talaviaika, saa maata myöhempähän.

Ny luvattihin niin kylymää, notton katteltava päläsyt niskahansa. Yritetähän pysyä sulilla ja totutellahan talaven tulohon.

Murreseura Krannien hallituksen jäsen

Kommentoi