Tilaajalle

Kolumni: Metsän polkuja

Lapsuuden muistikuvissa luontopolku johdatti vanhojen naavakuusten ja suurten kilpikaarnaisten mäntyjen äärelle tai puolukkamättäille. Puolukkamättäitä etsivä vielä löytää, mutta kilpikaarnaisia mäntyjä ei Etelä-Pohjanmaan talousmetsissä enää tapaa, eikä pukinpartaisia naavoja löydä etsimälläkään, korkeintaan pieniä tupsuja vanhimmista metsistä.

Luontopolun varrella voi nähdä metsäluonnon hienoimpia kohteita: aarnimetsiä, vanhoja puuyksilöitä, soita, puroja, harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Luontopolkujen alkupäässä on opastustaulut, jotka johtavat nuotio-, laavu- tai kalastuspaikoille. Hyvin hoidetuilla luontopoluilla on katoksia levähtämiseen tai niissä voi vaihtaa kosteat vaatteet kuiviin vaatteisiin.

Heikkilän kylältä pääsi pitkospuita pitkin Paukanevan yli Nurmon kirkolle asti. Kytösavujen aukeilla mailla olin valokuvausretkillä 1960-luvun loppupuolella. Paukanevan ympäristön pellot on kydötetty nevoja ja rämeitä polttamalla. Kytösavujen kirpeät hajut saan mieleeni helposti, sillä Lapuan Ruhan kylässä, lapsuuteni maisemissa, isännät kydöttivät vielä 1950-luvun lopulla.

Luontopolkujen lisäksi metsissä kulkee riistapolkuja, joilla esitellään mm. erilaisia metsän- ja riistanhoidon yhdistämistapoja. Satupolkuja löytyy suurimpien kuntien polkutarjonnassa. Näillä poluilla tapaat Tapion väkeä, maahisia, peikkoja ja keijuja, ainakin mielikuvituksissasi. Luontohenkien tehtävä oli suojella ja hoitaa puita, kasveja ja eläimiä. He elivät ikimetsissä, koskien partaalla ja soitten haltijoina.

En ole varma, ovatko metsän maahiset sopeutuneet elämään myös talousmetsissä ja ojitetuilla soilla. 2000-luvun uutuutena, metsiin on ilmestynyt hyvinvointipolkuja, joita pitkin kulkiessa ja levähdyspaikoilla istuen tunnet hyvää oloa ja saat uutta ajateltavaa. Tällöin ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi lisääntyy. Tutkimusten mukaan kymmenen minuutin oleilu metsässä rentouttaa mieltä, sydämen lyöntitiheys ja verenpaine laskee. Kun päässä kiristää ja stressi painaa mieltä, annan ystävän neuvon, mene hetkeksi metsään.

Jos eksyt metsään ja löydät polun, turvallinen mieli valtaa vaeltajan mielen, sillä polku johdattaa sinut turvallisesti ”ihmisten ilmoille”. Suomen metsien ensimmäisiä polkujen perustajia ja käyttäjiä olivat metsäpeurat ja muut metsien eläimet, mutta pian polkuja pitkin kulkivat eläinten perässä keräilijä-metsästäjät. Sitten tulivat metsiin laiduntamaan lehmät, hevoset ja lampaat, jotka olivat myös oivallisia polkujen hoitajia metsämiesten ja retkeilijöiden ohella. Marjastajat, sienestäjät, kalastajat ja metsästäjät käyttävät polkuja edelleen, nyt heidän lisäksi polkuja käyttävät lenkkeilijät, maastopyöräilijät, suunnistajat ja koiranulkoiluttajat.

Vanhat polkureitit ovat häviämässä, sillä moni vanha metsä on kokenut uudistushakkuun ja aurauksen, jolloin polku on katkennut tai hävinnyt uudistuvan taimikon sisään. Vanhat polut ovat osa kansallista kulttuuriperintöä, ja siksi niitä pitää hoitaa. Polut pysyvät kuljettavina siellä, missä ihmiset ja eläimet niitä käyttävät.

Kauko Salo

Kirjoittaja on Joensuussa asuva seinäjokelais- taustainen Luonnonvara- keskuksen erikoistutkija.

Kommentoi