Tilaajalle

Kolumni: Kuka olit 2010-luvulla?

Arvoisa lukija, kuka olit 2010-luvulla? Mitä teit viimeiset kymmenen vuotta?

Paiskitko rajusti duunia vai löysitkö uuden harrastuksen? Saitko uuden työpaikan tai kehityitkö jossain lajissa?

Annoin muutaman rivin miettimisaikaa, sillä tämä on testi. Nyt testataan, oliko Osmo Soininvaara oikeassa, kun hän ennusti 12 vuotta sitten näin:

”Kun sinulta kysytään, kuka olet ja mitä teet, vastaat yhä todennäköisemmin ammatin sijasta harrastuksen. Intohimoisesta harrastuksesta tulee yhä useammin elämän varsinainen sisältö ja työstä vain välttämätön keino ansaita rahaa.”

Käsi pystyyn, jos tuntuu tutulta.

Osmo osui hyvin oikeaan ainakin omalta osaltani. Huomaan jäsentäväni viime vuosikymmentä enemmän harrastusten kuin freelance-kirjoittajan työn kautta.

Vuonna 2010 minusta tuli avantosaunoja, vuonna 2012 myös joogaaja. Kirjaston sunnuntaivieras-haastattelut alkoivat 2013 ja lukupiiri 2014. Tervareitin melontakartoituksen teimme Kyrönjoen Koskihäjyillä 2014 ja 2016, Tervareitin melontaoppaan kirjoitin 2015. Joogaa ja melontaa -kurssit aloitimme Joogaopistolla vuonna 2015, ja näistä kursseista inspiraation saanut Mielimatka-kirja ilmestyi 2017. Kyrkösjärven melontakeskus pystytettiin talkoilla 2016−18. (Se näkyi tosin myös työssä, tulojen notkahduksena.)

Jatkan Soininvaaran ajatusta väittämällä, että harrastukset myös vaikuttavat ihmiseen enemmän kuin leipätyö, ainakin työuran loppuvaiheessa.

Tapasin olla hosuja ja kiihdyttäjä, mutta 2010-luvulla olen oppinut hidastamaan ja rauhoittumaan, kiitos harrastusten.

Kun talvisaunoja on rauhoittunut saunassa, hän pysähtyy seuraavaksi avantoon, sen jälkeen taas lauteille, ja niin edelleen. Pelkkää paikallaoloa!

Joogan tavoite on tyynnyttää ensin keho ja sitten mieli. Kerran vajosin nirvanaan yksitoista kertaa jo pelkän alkurentoutuksen aikana.

Myös melojana olen oppinut hidastamaan, jopa pysähtymään. Virta, tuuli ja aallot liikuttavat, vaikka meloja ei tekisi yhtään mitään.

Jaa että lukeminen urheiluna? Sehän vasta rajua paikallaanoloa on, pään sisällä tapahtuu koko ajan.

Huomaan nyt, että nämä lajini ovat lähestulkoon-liikuntaa, melkein-urheilua,

Antti Heikinheimo esitti Joogaliiton talvipäivillä Seinäjoella mainion ajatuksen: ”Olympia-aate on hieno, mutta tavalliselle ihmiselle on vielä parempi sen vastakohta, antiolympia-aate: hitaammin, pehmeämmin, vähemmän.”

Kunnes ei tee enää mitään, vaan pysähtyy kokonaan. Näin pitkälle olen edennyt 2010-luvulla, melkein-liikkujaksi.

Ja nyt uudelleen, arvoisa lukija: kuka olit 2010-luvulla? Entä miten aiot viettää 2020-luvun?

Jos saat elää sen kokonaan, edessäsi on 120 kuukautta, 520 viikkoa, 87 600 tuntia, yli puoli miljoonaa minuuttia. Miten aiot käyttää ne? Töihin vai harrastamiseen?

Kirjoittaja huomaa olevansa melkein-urheilija

Kommentoi