Tilaajalle

Kolumni: Ilonan päivää erilaasten teemojen kans

Niinku nimiki sanoo pitääs Ilonan päivä olla iloonen asia. Ja onhan se.

Eri tahot on havaannu, jotta nimiä pitääs hyöryntää jollaki lailla. Ja niinpä eri esiintyjäryhymät on saatu vieraalemahan palavelutaloos, sairaaloos ja erilaasis laitoksis. Tämähän sopii maharottoman hyvin, ku vanhustenviikko ja muistiviikko on samahan aikahan ja kusse muistiasiaki liittyy useen meihin vanahoohin ihimisihin hyvinki konkreettisesti.

Son mahtavaa toreta, jotta me ikäihimiset oomma yhyren kerran taas tapeetilla – muutenki ku juhulapuhees ja kirijootuksis. Tällä viikolla moomma valtakunnan tärkeempiä ihimisiä ja yhtäkkiä havaatahan, kuinka enerkisiä ja virkeetä harrastajia moomma.

Seuratoimintapalstat aiva pursuaa meirän kotkotuksista. Mehän hyppäämmä alavarihinsa teatteris ympäri maata, käymmä reisun päällä erilaasis ravintoloos tutustumas kulinaarisihin nautintoohin (tämä syöpööttelu ku pakkaa olohon niitä ainuoota nautintoja).

Joka päivälle löytyy jotaki menua ja harijootuksia,

On meis tietysti niitäki palijo, jokkei himmahra tv:n äärestä mihinkää ja varsinki, jonsei oo ketää hupulaasta, joka höpöttääs kaveriksi erilaasihin tilaasuuksihin.

Son aika surullista ja yksinäästä, koska ystävät ja kaveripiiri teköö elämästä ja joka päivästä sisältörikkahan ja näiton kiva muistella sitte palavelutaloos. Ku ihimisellon mielekästä tekemistä se auttaa siihenki , notta muistiasiat pysyy hallinnas huomattavasti kauemmin.

Tuo muisti on kyllä sellaanen rustinki, nottei siihen oo enää satavarmasti luottua. Ku täs hyssyttää nuota askarehiansa ja menöö hakohon kaapista jotaki ja saa oven auki, ei välihin muistakkaa mitä tulin hakohon. Ja joskus katteloo jotaki hukas olovaa ku eileestä päivää.

Kuuloki on sellaanen, joka hankaloottaa sitä osallistumista, ku tv:ki on palakannu palijo sellaasia sössöttäjiä, joirenka puheestei saa mitää tolokkua – varsinki näytelmis pitääs olla eherottomasti tekstitys.

Molimma köörin kaas kahareski palavelutaloos laulamas ja minen lakkaa ikänä ihimettelemästä sitä, kuinka ne taitaa kaikki sanat ulukua, vaikkei puhetta enää tulisikkaa, niin laulujen sanat yaittahan ulukua.

Vanhuksille on niin ihana esiintyä, ku son niin kiitollinen yleesö. Ja jos hoitajat tuoo potilahat sänkyynensä kuultelohon ja ne saa laulaa joukos ittekki, sille nostaa kyllä lakkiansa.

Minen ainakaa saa mistää niin suurta hyvän olon tunnetta, ku pääsöö kotia on sellaanen olo aiva ku olis teheny jotaki. Varsinki sairaaloos, ku makaa sängyn pohojas, kaikki piristys on tervetullutta.

Sulasolilla oli mahtava kuorojuhula Lapualla lauantaina. Maakunnan kuorot oli esiintynäs omalla ohojelmalla ja lopuksi kaikki yhyres esitti Eestilääsen messun. Soli upea esitys – melekeen varpahankynnet suli ja vieläki on iho kanallihalla.

Kuorolaaset ei meinannu mahtua etehen ja oltihin ku silakat suolas, uruut ja rummut täyrenti mahtavasti esityksiä.

Tällääset tilaasuuret on piristysruisket kuoroollekki ja jokahinen yrittää skarpata vointinsa mukahan. Näitä yhteesiä lauletoota toivotahan enemmän.

Murreseura Krannien hallituksen jäsen

Kommentoi