Tilaajalle

Kolumni: En ikinä pääse toisen pään sisään

En voi koskaan olla mies. Niinku sillai oikeesti. Tämä on yksi suurimmista oivalluksistani ja samalla se traagisin. En koskaan saa kokea, mitä miehenä oleminen todella on. Joudun tyytymään eläytymiseen.

Sama kaihontäyteinen oivallus liittyy kaikkiin kanssaeläjiin. En ikinä pääse kenenkään toisen pään sisään. En milloinkaan voi tietää, millaista on olla toinen. Vaikka niin kovasti haluaisin.

Siksi taide onkin uskomattoman kiehtovaa. Sen avulla saan pilkahduksen siitä, mitä joku toinen on joskus kokenut ja tuntenut. Kerta toisensa jälkeen mykistyn ja hämmennyn teosten äärellä. Mitä tekijä on ajatellut teosta tehdessään? Miten hän on kokenut tätä maailmaa?

Taiteessa elämykset ja tunteet muuttuvat sanoiksi, teoiksi ja kuviksi, liikkeeksi ja musiikiksi. Taiteen tekeminen ja kokeminen helähdyttävät jotain, joka ei ole pelkästään sanoill a kuvattavissa. Taidetta tehdessään ja sitä kokiessaan saa asettua toisen asemaan, saa oppia toisesta ja kokea yhteyttä toiseen, saa samastua, saa tutkia itseä ja suhdettaan ympäröivään maailmaan.

Erityisesti teatteri toimii hyvänä empatiajumppana tarkastellessaan muun muassa sosiaalista käyttäytymistä. Teatteri on peiliin katsomista. Teatteriopetuksen perusharjoitteita on peilileikki, jossa leikkijät ovat vastakkain ja toinen matkii toisen eleitä saman tahtisesti. Parhaimmillaan sivustaseuraaja ei näe kumpi vie ja kumpi seuraa. Liikkeistä tulee yhteisiä. Peili ottaa peilattavan eleet ja liikkeet omikseen. Siinä hetkessä sinästä ja minästä muodostuu me. Kokemus on yhteinen.

Neuropsykologian tasolla peilisolut ovat oleellinen silta taiteen ja empatian välillä. Peilisolut jäljittelevät mitä toinen tekee ja mahdollistavat kehollisen samastumisen, ilman tietoista analyysia. Taide stimuloi peilisoluja. Peilisolut edesauttavat empatiaa.

Vuosi 2017 on itsetutkiskelun vuosi. Myös teatteriproduktioissa tutkitaan omaa itseä ja suhdetta toisiin.

Vaasan kaupunginteatterin ja Vaasan Lyseon lukion Olipa kolme kertaa -produktiossa nuoret tutkivat omaa identiteettiään ja tuottavat siitä esityksen. Kulttuurikollektiivi Sillan Suomineito 2017 -produktiossa eri ikäluokista tulevat naiset tutkivat taiteen keinoin suomalaista naiseuttaan. Louhimon ja Etelä-Pohja nmaan Opiston Keinulauta-näytelmä antaa seinäjokelaisille eskareille oivalluksia empatian merkityksestä ystävyyssuhteissa.

Peilistä minua ei jatkossakaan katso mies. Peilistä katson minä. Peiliin katsoessani saatan kuitenkin nähdä myös viitteitä sinusta. Ja meistä. Olkoon tänäänkin ystävänpäivä.

VENLA KORJA

Teatteri- opettaja

Kommentoi