Järviseuvun murteella mannekiini

Järviseudun, siis Järviseuvun murre on saanut näkyvän, sanavalmiin mannekiinin EM-kultaa painineesta Petra Ollista, Lappajärven omasta kultatytöstä.

Hän metästi kultaa ja sai sitä. Kultakisan jälkeen Olli mietti, ettei lappajärveläisiä helposti löyvä kisapaikalta. Vilahti siinä juluppikin, kun joltakin oli unohtunut housun vetoketju auki. ”Pistä nyt juluppi kiinni”!

Järviseuvulla osataan olla köppäsiä, hauskoja ja myös väkitukkoja, itsepäisiä.

Järviseudun murteella on oma suljettu murreryhmä facebookissa, jossa oli maanantain kirjausten mukaan jo 1031 jäsentä. Jäsenmäärä on kasvanut nopeasti.

Murreryhmä yhdistää paitsi Järviseudulla asuvia, myös sieltä eri puolille maata muuttaneita järviseutulaisia. Murteet kiinnostavat, ja moni kaukana asuva on päässyt takaisin kiinni kotiseutuun Järviseuvun murreryhmässä.

Joku oli juuri kirjoittanut, ”uuppaapas vielä äppää”, juo vielä maitoa. Lapsuuden ajat tulevat mieleen, kun näitä murresanoja kerrataan ja muistellaan.

Soututuoli on sanana joskus päässyt lipsahtamaan lehteenkin. Selvä sanahan se on Järviseudulla keinutuolista!

Lappajärven Karvalasta lähtöisin olevana eivät kaikki ryhmän sanat tunnu kotoisilta, koska eri Järvisedun kunnissa ja kylillä sanoissa on eri vivahteita. Lappajärvellä ei käytetä sanoja mennöö ja tulloo. Meillä mennään mehtään ja isketään ohtaan!

Tieteellisestikin on todettu, että Lappajärven ja Lapuan alueen murreraja on Suomessa kaikkein jyrkin. Murrerajoja on tutkinut viime syksynä kuollut emeritusprofessori, turkulainen Kalevi Wiik.

Suomen isoin murreraja erottaa Lappajärven Kauhavasta, Lapuasta ja Kuortaneesta. Wiik on joskus todennut, että Lappajärven murreraja Lapuaa vasten on paitsi jyrkin, myös pisin koko valtakunnassa.

Lappajärvi kuuluu itämurteeseen. Tämä johtuu lähinnä siitä, että alueelle tuli savolaisia 1560–1570-luvuilla eli silloin, kun savolaiset levittäytyivät muuallekin Suomeen. Siksi tästä järvialueesta käytetään nimitystä savolaiskiila.

Sukunimeltään Savoloita Lappajärvellä on useita, minunkin sukulaisiani.

Het on järviseutulaisessa sananparressa usein käytetty sana ja erityisesti alajärveläisiä on kutsuttu hetjärveläisiksi.

Järviseudulta lähdettiin rapakon taakse Amerikoihin, ja monet palasivat talorahat mukanaan takaisin. Useita sanoja on tarttunut ”Valloista” kieleen. Ruotsinkielisen alueen läheisyys on vaikuttanut paljon. Puhutaan karteekeista, verhoista.

Vaikka juttelen ehtaa järviseutulaista, minun kieleeni ovat omat vaikutuksensa tuoneet Kortesjärven Ylikylästä syntyisin ollut isoäitini ja toinen, joka oli lähtöisin Evijärven Haapajärvenkylästä.

Kortesjärven isoäiti puhui leveää pohjalaismurretta, jota ei Lappajärvellä asuminen himmentänyt. Kun isäni kävi aikoinaan liikepuheluita, hän kuvitteli puhuvansa kirjakieltä, kun käytti oman äitinsä leveää pohjalaismurretta.

Joskus olisi tarvittu Teuva-Lappajärvi-sanakirja, kun seurustelimme mieheni kanssa. Hän ei tiennyt, mikä on navari, eikä sitä tiiä moni Järviseudun ulkopuolinen, että kyse on vintilästä. Kun anoppini otti ropsua uunista, kuvittelin sieltä ilmestyvän pannukakun, mutta perunaropsu olikin perunalaatikkoa.

TARJA RIIHIMÄKI

tarja.riihimaki@i-mediat.fi

Kommentoi