Vaalibyrokratiaa vai vaaliuskomuksia?

Juha Rinta-Jouppi kirjoitti 3.3. sähköisestä äänestyksestä. Aihe vaatii kuitenkin ongelmien esittelyä. Nettiäänestyksen takia on työryhmä, joka järjesti kuulemisen. Huomioin lausunnossani eri ongelmia.

Valtion tietojärjestelmät ovat kärsineet ongelmista, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut myös epäonnistumia. Myös nettiäänestys voi olla epäonnistuminen äänestyskoneen tavoin. Ulkomaiset esimerkit ovat myös epäonnistumisia, joita on Suomessa selvitettävä tarkasti.

Mainittu Viron järjestelmä perustuu sähköiseen henkilökorttiin, jonka kehittämisessä Suomessa on epäonnistuttu. Suomessa on päällekkäin sähköisen tunnistamisen hankkeita, joten oikeasti pitäisi lopettaa tunnistusmenetelmiä.

Kirjoituksessa mainitut verkkopankkitunnukset ovat yksityistä tekniikkaa. Voimmeko perustaa valtion järjestelmän perustuen yksityiseen tekniikkaan, johon valtiolla ei ole määräysvaltaa? Ero verkkopankkien ja sähköisen äänestyksen välillä on selvä. Verkkopankit ovat jatkuvassa käytössä ja huolto tehdään hallitusti. Sähköisen äänestyksen pitäisi kestää ilman huoltoa tai häiriötä muutaman viikon ajan.

Yhteishaun järjestelmä kaatui, koska ihmisluonteen mukaisesti hakijat käyttivät keskitettyä järjestelmää viimeisinä hetkinä. Myös sähköisen äänestyksen järjestelmä on keskitetty järjestelmä.

Jos esimerkiksi miljoona ihmistä äänestäisi netissä, palvelin tekisi miljoonia, esimerkiksi 10 miljoonaa toimintoa käytännössä viimeisinä päivinä. Tämä vastaa palvelunestohyökkäystä, jolloin palvelin kaatuu toimintojen liialliseen määrään.

Toimittajat eivät koskaan takaa sadan prosentin toimivuutta palvelimille, ja yleinen takuu on 99,99. Esimerkiksi 10 miljoonaa toimintoa tarkoittaisi myös epäonnistumisia. Onko nettiäänestyksessä hyväksyttävä epäonnistuneita äänestyksiä? Onko vaikkapa 0,1 prosenttia äänestystapahtumista vain todettava epäonnistuneiksi toiminnoiksi ilman toimenpiteitä?

Nettiäänestyksen on toivottu lisäävän äänestysintoa. Esimerkiksi ylioppilaskuntien sähköinen äänestäminen ei ole lisännyt intoa, vaikka järjestelmiä käyttävät sähköisiin palveluihin tottuneet.

Ongelma on keskitetyn järjestelmän haavoittuvuus miljoonien yhteyksien vuoksi. Ihmiset äänestäisivät oikeasti viimeisinä hetkinä, jolloin keskitetyt järjestelmät kaatuisivat miljooniin yhtäaikaisiin toimintoihin. 99,99 prosentin varmuus ei koskaan muutu sadan prosentin varmuudeksi, mikä on siis oikea ongelma.

Ensisijainen ongelma ei ole hakkerit tai epäonnistumisen pelko. Oikea ongelma on keskitetyn järjestelmän oikea toiminta.

Jukka Rannila

Jalasjärvi

Kommentoi