Urheilua uskallettava uudistaa

Tässäkin lehdessä on monesti vuodatettu kyyneliä ja harmiteltu, että nousevan nuorison ruumiillisessa kunnossa ja kunnon ylläpitämisessä on isoja ongelmia. On viitteitä siitä, että elinajanodote alkaa laskea, koska kansantaudit lisääntyvät liikkumattomuuden seurauksena.

Laajasti uutisoitiin peruskoulun tuntijaosta, ja liikunta on saanut tuntimääränsä tuntijakoon. Mielenkiintoisella tavalla nuorisojärjestö otti kantaa, että numeroarviointi pitäisi poistaa liikunnasta.

Etelä-Pohjanmaallakin alkavat ne ajat olla ohi, jolloin (koulu)liikunnassa voitiin ottaa koko porukalla viiden kilometrin lämmittelylenkki ennen harjoituksia. Vaihtelut eri oppilaiden kunnossa alkavat olla tosi laajoja - on monenmoista tapausta jo yksittäisessä luokassa.

Onko liikunnanopetuksessa jatkettava samalla mallilla, vai tarvitaanko uudistusta? Ehkäpä pitäisi jatkuvista testeistä siirtyä valmentavampaan otteeseen. Tietysti voidaan edelleen pitää lukuvuoden alussa ja lopussa ne paljon puhutut testit.

Mutta mikä kannustaisi yksittäistä oppilasta testien välillä harrastamaan liikuntaa liikuntatuntien ulkopuolella?

Paljon puhuttujen ja paljon parjattujen testien perusteella voisi ajaa kullekin oppilaalle oman harrastussuosituksen, koska oletusarvoisesti porukka on ruumiillisessa kunnossa hyvin laajalle jakaantunut.

Jos tämän harrastussuosituksen jälkeen saadaan yksittäinen oppilas noudattamaan omaa harrastussuositusta, niin tietystikin tämä on hyvä.

Tämän jälkeen voisi liikuntaakin yrittää kohti valmentavampaa suuntaa, jolloin liikuntatunneilla kukin tietää oman tasonsa ja harrastussuosituksensa. Ehkä liikunta pitäisi oppiaineena uudistaa oikeiden ja oikeasti mitattujen huonokuntoisuuden mittareiden mukaan, eikä enää teoreettisiksi jäävien hyväkuntoisuuden mittareiden mukaan.

Nuorisojärjestön kannanotto on huomionarvoinen, ja urheilun uudempi uskaltaminen pitäisi tehdä uudelta pohjalta.

Koko liikunnanopetuksen malli pitäisi katsoa oikeasti aivan uudelleen, eikä tuijottaa ainoastaan tuntimääriin, koska oikeasti tuntimäärät vuosikymmenten mittaan eivät todistetusti ole tilannetta parantaneet - väen kunto on huonontunut järjestelmällisesti.

Onko tässä asiassa enää aikaa odottaa?

Jukka Rannila

Jalasjärvi