Sukupuolineutraalin ajattelun biologiset myytit

Sukupuolineutraaliin lähestymistapaan sisältyy ristiriitainen suhde biologiaan, erityisesti biologiseen sukupuoleen: sitä pidetään olennaisena silloin, kun on kyse aikuisten parisuhteesta, mutta merkityksettömänä lapsen ja hänen biologisten vanhempiensa suhteen kannalta.

Sukupuolineutraalin lainsäädännön perusteluksi on luotu myytti, jonka mukaan lapsen biologisella siteellä isäänsä ja äitiinsä ei ole merkitystä. Tätä myyttiä tarvitaan, koska samaa sukupuolta olevan parin kodissa lapsi on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään. Kuitenkaan lapsi ei luonnostaan valitse toista äitiä korvaamaan ainoaa isäänsä tai toista isää korvaamaan ainoaa äitiään. Vuosikymmeniä jatkunut perusteellinen tutkimustyö osoittaa lapsen voivan parhaiten biologisen isänsä ja äitinsä eheässä avioperheessä.

Sukupuolineutraalin ajattelun toisena perustana on myytti, jonka mukaan homoseksuaalisuus on synnynnäistä ja muuttumatonta. Tähän käsitykseen vedotaan rutiininomaisesti julkisessa keskustelussa. Kuitenkaan sille ei ole tutkimuksellista näyttöä.

Illinoisin yliopiston professorin John D’Emilion mukaan tieteellinen todistusaineisto homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden puolesta on ”ohutta kuin ruoko”. Kuitenkin ihmiset haluavat uskoa siihen, koska sen avulla voidaan edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä.

Koska samaa sukupuolta olevat parit eivät saa biologisesti yhteisiä lapsia, lapsia tuotetaan keinohedelmöityksellä. Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan nämä lapset eivät koe traumaattista hylkäämiskokemusta, koska heillä ei ole kokemusta biologisesta isästä tai äidistä, josta he joutuisivat eroamaan.

Tällöin jätetään huomiotta, että puolet lapsen perimästä on biologiselta isältä tai äidiltä, vaikka isä tai äiti jäisi nimettömäksi luovuttajaksi tai sijaiskohduksi. Koska lapsi kantaa biologisten vanhempiensa piirteitä, hänen on vaikeampi ymmärtää itseään, jos puolet hänen perimästään ja suvustaan jää hänelle tuntemattomaksi. Hän jää myös tietämättömäksi suvun perinnöllisistä sairauksista.

Yalen yliopiston psykiatrin Kyle Pruettiin tutkimusten mukaan keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään. Lapsen tyydyttämätön ”nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan” pahenee, jos lapselle ei anneta lupaa ilmaista ikäväänsä. Jos vielä isättömyys tai äidittömyys lainsäädännöllä määritellään lapsen normaalitilaksi, lapselle jää vähemmän tilaa ilmaista kaipuutaan.

Samalla kun uuden lain puolustajat pitävät poissuljettuna sitä, että aikuisten sukupuoliset mieltymykset voitaisiin sivuuttaa, heidän ajamansa lainsäädäntö edellyttää lapsen olevan valmis luopumaan sukupuolittuneesta mieltymyksestään: isästään tai äidistään. Näin sukupuolineutraali lainsäädäntö loukkaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatetta, jonka mukaan lapsella on syntymästään lähtien oikeus ”tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidossaan”.

Tapio Puolimatka

kasvatuksen teorian ja

tradition professori Jyväskylän yliopisto

Kommentoi