Sanoilla on myös tunnemerkitys

Vanha elokuva ”Pekka ja Pätkä neekereinä” herätti voimakasta paheksuntaa. Sana neekeri on nykyään tabu. Sitä ei saa käyttää. Neekerinpusu-konvehdin nimikin muutettiin. Täyttä pelleilyä.

Maantiedon oppikirjassa oli aikoinaan koko sivun piirroskuva puolialastomasta miehestä keihäs kädessä. Alla oli teksti: ”Tämä on neekeri. Hän asuu Afrikassa. Neekeri on luonteeltaan arvaamaton ja leikkisä.” Sen pitäisi hymähdyttää tänä päivänä. Toimittajan synonyyminä oli ennen virallinen sana lehtineekeri. Nimi tuli painomusteen tuhrimista sormista.

Neekeri-sana oli täysin ilman negatiivista latausta jopa mustien keskuudessa. Poliitikot käyttivät ilmausta negro people vaikka YK:ssa. Laatuelokuvassa ”Arvaa kuka tulee päivälliselle” pohdittiin valkoisen tytön aietta avioitua mustan miehen kanssa. Spencer Tracy totesi: ”Tyttäreni toi sulhasen, joka sattui olemaan neekeri.” Aivan asiallisesti. Suomen tv suomensi neekeri-sanan koko ajan mustaksi.

Menneisyyden sensurointi on sivistymätöntä. Muhammad Ali kieltäytyi Vietnamin sodasta sanoen: ”Them Vietcong never called me nigger (nekru).” Sitä sanaa paheksuttiin, samoin kuin juutalaisista muotoa jutku.

Ennen ihmiset lokeroitiin rotuihin ihonvärin mukaan: valkoiset, punaiset, keltaiset ja mustat. Valkoinen oli hallitseva rotu. Monikansallisessa Yhdysvalloissa muita kutsuttiin siksi myös nimellä värilliset (coloured people). Se oli myös aikansa asiallinen termi. Värisävyjen takia lokeroitiin ristiin pariutuneet omiin karsinoihinsa: mulatit, creolit ja mestitsit. Tämäkin oli täyttä pelleilyä.

Nykyään sivistysmaailmassa ollaan luovuttu roduttelusta. Sen sopii muistaa nykyisen kansainvälisyyden ja pakolaisten aikana. On vain erilaisia ihmisiä. Myös sana musta joutaisi roskapönttöön. Esimerkiksi Ali oli vaalean ruskea. Neekeri-sanan asemesta häntä pitäisi kutsua nykysäännön mukaan mustaksi. Kumpikin sana käy korkeintaan syvimmässä Afrikassa. Nyrkkeilymaailmassakaan ei enää etsitä suurta valkoista toivoa rodun kunnian pelastajaksi.

Selvää on, että monirotuisen perimän omaava on lahjakkaampi ja sitkeämpi, kuin lähisiittoinen puhdasrotuinen ja degeneroitunut aatelismies. Sukupuolisanasto ilmentää kulttuurin suhdetta seksiin. Suomessa molempien elinten nimiä käytetään myös karkeina kirosanoina. Ei tietoakaan lämmöstä tai veikeydestä. Ennen jopa duunarit käyttivät naisen elimestä nimitystä ”tavara” (the thing). Sen steriilimmäksi asia ei voi mennä. Sanat pussy ja cock ovat tunnemyönteisiä.

Linna ei ryssitellyt. Hän käytti ilmaisuja vanja tai naapuri. Honkajoki vitsaili puskaryssän kohteliaampaan ja naapuriystävälliseen muotoon: pensasneuvostoliittolainen.

Suomessa on yksi sana, joka todella joutaa poistua. Se on ”hurri”. Se on merkitykseltään yhtä kansanosaa halventava ja loukkaava. Koko maassa käytettynä se luo negatiivisia asenteita. Kaikki tuntevat hurrivitsien alatyylin. Ei Suomessa hyväksytä nekru- tai jutkuvitsejäkään. Meteli nostetaan yhdestä joutavasta lastenfilmin nimestä. Ehdotan siis kovaa julkista polemiikkia hurri-sanan tuomitsemiseksi.

MATTI HURME

Vaasa

Kommentoi