Saksalaisuus on suomalaisten sydämissä?

Saksalaisilla ei ole huumorintajua, he juovat paljon olutta ja rakentavat hyviä autoja. Joskus he ovat olleet natseja. Jotenkin tylsänoloinen maa, mutta Berliini on makee!

Tämä jokseenkin karrikoitu kuvaus suomalaisten ajatuksista saksalaisuutta kohtaan on varmasti kohtalaisen totta. Vaikka saksalaisia ja saksalaisuutta näkyykin paljon Suomessa, on moni asia hiipumassa. Saksalaisten televisiosarjojen suosittuus ei ole enää entisellä tasolla, saksaa puhutaan kouluissa jatkuvasti vähemmän, saksalaiset ravintolat ovat kaukana lifestyle-hengestä ja yleisesti englanninkielinen kulttuuri ottaa jatkuvasti niskalenkkiä suomalaisista.

Itse koen saksalaisena Suomessa olemisen aika neutraalina. Meistä ei erityisesti tykätä, mutta ei meitä kyllä kukaan vihaakaan. Monesti tuntuu, että suomalaiset ymmärtävät meitä hyvin ja kun Euroviisuissa ei tule Suomelle pisteitä, ajatellaan, ettei edes ”vanha aseveli” tue. Surullisella natsimenneisyydelläkään meitä ei juurikaan täällä kuormiteta.

Useimmilla suomalaisilla on yleensä myös jokin henkilökohtainen kokemus Saksaan liittyen. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, mutta onko Saksalla ja saksalaisuudella aidosti sijaa suomalaisten sydämissä?

Kulttuurissa ja urheilussa Saksa on tuonut Suomelle paljon. Helsingin ensimmäisiin suunnittelijoihin kuului saksalainen Carl-Ludvig Engel, saksalainen Pacius loi Maamme-laulun, suomenkieli on täynnä saksankielestä tulleita sanoja (esim. housut tai nakki) eikä esimerkiksi Roman Schatzin tuomia vaikutteitakaan pidä vähätellä.

Musiikkipuolella suomalaisten ja saksalaisten makumieltymykset ovat kovinkin lähellä toisiaan, erityisesti populaarimusiikin puolella. Urheilussa jalkapallo yhdistää meitä jatkuvasti yhä enemmän. Suomalaisia pelaa Saksassa, suomalaiset valmentavat saksalaisia, ja suomalaisyleisö seuraa tiiviisti miten saksalaiset joukkueet menestyvät Englannissa Champions Leaguen finaalissa.

Mielestäni Suomi on osannut hyvin poimia vaikutteita niin Saksasta kuin muualtakin. Saksalaisuudelle on mielestäni käynyt niin kuin suomalaisuudelle. Se jotenkin muuttuu, mutta on vaikea tarkkaan sanoa mihin suuntaan. Harva käyttää enää lederhoseneita (nahkahousuja), maajoukkueessa pelaa turkkilaisia ja afrikkalaisia, tai siis ei, saksalaisiahan he ovat.

Oluttakin juodaan vähemmän. Ruoka kotona ja ravintoloissa alkaa olla monipuolista ja todella hyvää. Mutta mitä se saksalaisuus oikeasti nykyään tarkoittaa?

Vuonna 2013 ainakin me helsinkiläiset voimme pohtia tätä kysymystä tarkemmin monipuolisen saksalaisen kulttuuritarjonnan ansiosta: Syksyllä Saksa on Helsingin kirjamessujen teemamaana ja Helsingin Juhlaviikoilla on runsaasti saksalaista kulttuuritarjontaa.

Goethe-instituuttikin on monessa mukana, ja tuomme oman panoksemme tämän problematiikan pohtimiseen.

Mikko Fritze

saksalainen Suomessa johtaja Goethe-Institut Finnland







Luetuimmat pääkirjoitukset