Oletko käynyt joulun alla nakkaamassa?

Näin joulun alla nakattiin, ainakin Lappajärvellä. Sosiaalisessa mediassa on ketjuina kiertänyt kunkin muisteluita nakkaamisesta niin Järviseuvun murreryhmässä kuin Alavus ennen ja nyt.

Mieheni kotikonnuilla Teuvalla puhutaan lahvaamisesta, joka tuntuu myös olevan Alavuden Sydänmaalla nakkaamisen termi. Näin olen ainakin päätellyt kirjoituksista.

Teuvalla oli heitetty kortteja ja sen jälkeen huudettu laffattu tai lahvattu!

Nakkaamisella on aikojen saatossa ollut monta merkitystä ja monenlaista on heitelty ovista. Pienissä paketeissa on ollut perunoita ja omenoita.

Meillä päin heiteltiin pieniä joulukortteja ovesta ja pyyhällettiin pakoon niin kovaa, minkä suinkin jaloistaan ehti.

En muista, että meillä päin olisi lähdetty juoksemaan nakkaajan perään, minua ei ainakaan saatu kiinni. Jossain on kiinniottaja pessyt lumella naaman tai vanhaan aikaan noennut kasvot.

Nakkaaminen oli pientä ja hauskaa kiusantekoa, mutta ei vakavaa. Nakkaamisessa oli oma kutkuttava jännityksensä jo senkin takia, kun hiippailtiin pimeässä ja mietittiin, näkeekö kukaan.

Ovet ovat nykyään tiukasti lukoissa. Kaupustelijoitakin katsotaan pitkään, etteivät vain ole varkaita. Nakkaaminen ei ole enää niin helppoa kuin ennen muinoin, jolloin ainakin kyläkunnilla ovet olivat auki.

Nakkaaminen oli minun lapsuusaikanani alta kymmenvuotiaiden puuhaa. Kun kotikylässä ei savuja ollut kovin monia, lähinnä käytiin naapureille heittelemässä ovenraosta joulukortteja.

Muistan, että olisin veljeni kanssa ottanut kerran mukaan pienet tikkaatkin ja kurkistellut niillä naapurin tuvan tapahtumia ennen nakkaamista. Kovin vieras paikka ei muutenkaan ollut, sillä talo oli isäni koti naapurissa.

Alavuden Sulkavankylästä ystäväni muistaa, että hän kiikutti kuistille tuolin, jossa odotteli nakkaajia. Kun sitten hän äkkiseltään kävi jossain, tuolille oli ilmestynyt paketti.

Sielläpäin kulkivat kolme, neljäkin lasta yhdessä nakkaamassa. Joskus oli vaikea löytää nakkauspaikkaa, kun joka talosta oltiin mukana.

Jos googlettaa nakkaamisen, vanhasta tavasta ei löydy mitään! Nakkaaminen taitaa olla tänä päivänä jo katoavaa kansanperinnettä.

Ähtäriläinen ystäväni oli yrittänyt iskostaa nakkaamisen oppeja lapsilleen, mutta ajatus ei iskenyt tulta. Omat lapseni eivät nakkaamisesta tiedä sen vertaa.

Ystävän äiti oli kertonut, että alun pitäen, joskus vanhaan aikaan, nakattiin siksi, että haluttuun muistaa huono-osaisia. Tämä oli joskus 30-luvulla, jolloin oli kaikilla puute kaikesta, mutta vähästäkin haluttiin auttaa.

Kyläläisille nakattiin elintarvikkeita tai muuta hyödyllistä. Kyseinen rouva muisti, että jo 40-luvulla oli nakkaamisissa jo pilkettä silmäkulmassa, vaikka sota-aikana oli muutoin ankeaa.

Nakata sanalle on sinänsä monta synonyymiä: heittää, lennättää, paiskata, sinkauttaa, viedä, vipata ja viskata.

Kommentoi