Lukijoilta: VR:n kalustosta on saatava käypä vuokra

Kalustovuokrauksessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Maailma on täynnä kannattavia konevuokraamoja. Asiakkaita riittänee myös rataliikenteessä, jos vuokrat ja muut ehdot ovat kohdallaan.

VR:n lakon keskeisiä vaatimuksia on, että hallitus peruu ratakaluston siirtämisen uuden valtionyhtiön omistukseen. Siellä se olisi kilpailuun lähtevien yksityisten yhtiöiden käytössä.

Hallituksen mukaan kilpailijoilta ei kannata vaatia omaa kalustoa Suomen erilaisen raideleveyden takia, koska se nostaisi investointikynnyksen liian korkeaksi. Ainakin perustelu on looginen

Veturit ja matkustajavaunut ovat kalliita, joten tuskin niitä kukaan hankkii kuin hyvin pitkien sopimusten varaan. Sellaisia voi olla vaikea hankkia toistaiseksi tuntemattomaan markkinaan. VR:n ei ole tarvinnut monopolina moista murehtia.

Veturimiesten liiton puheenjohtajan Tero Peltomäen mielestä kaluston antaminen kilpailijoiden käyttöön on lelujen jakamista hiekkalaatikolla. Ensinnäkin vertaus ontuu, koska kyseessä on mitä humaanein teko. Ja tuskinpa kukaan kalustoa ilmaiseksi tyrkyttää. Normaalit kalustoyhtiöt perivät laitteista käyvän vuokran.

Maailma on täynnä kannattavia konevuokraamoja. Kenenkään ei kannata ostaa kalliita laitteita lyhyeksi ajaksi. Vuokraaminen säästää asiakkaan rahaa, konevuokraaja saa tuottoa, pääoma on tehokkaassa käytössä.

Arvostelijoiden mukaan yhtiöittäminen tappaa rataliikenteen investoinnit. Millä logiikalla? Konevuokraajat uusivat ja huoltavat kalustoa vuokratuotoilla. Se on niiden ydinbisnes.

Rataliikenteellä voi olla omat erityispiirteensä, mutta periaate ei muuksi muutu. Jostain syystä konevuokrauksen kaikkien kannalta järkevä toimintatapa ei muka sovi rataliikenteeseen. Asiakkaita tällaiseen liiketoimintaan pitäisi riittää, jos vuokrat ja muut ehdot ovat kohdallaan.

Voittoa kalustoyhtiö ei toki automaattisesti tee, kuten ei mikään liiketoiminta. Kilpailun avaamisen vastustajat tuntuvat kuitenkin pitävän kalustoyhtiön epäonnistumista ennalta määrättynä.

Asenne on omituinen, kun he samaan aikaan kehuvat VR:ää korvaamattomaksi. Ilmeisesti samaa ammattitaitoa on mahdoton luoda kalustoyhtiöön, vaikka konevuokraus ei kulje rakettitieteen maineessa. Henkilöstökään tuskin oleellisesti vaihtuisi.

Tietysti on mahdollista, että valtion kannalta järjellisillä ehdoilla ei Suomeen löydy rataliikenneyrittäjiä ja kannattavaa kalustovuokrausta. Harvaan asuttu pitkien etäisyyksien maa ei varmasti kuulu markkinoista helpoimpiin. Kilpailijoita ei välttämättä riitä jonoksi asti.

Mutta jos malli ei toimi, täytyy vain palata vanhaan, eli VR hoitaa hommat. Sen ei pitäisi ainakaan kilpailuttamisen vastustajia huolettaa.

On Suomeen bussikilpailuakin syntynyt. Se on pakottanut toimijoita tehokkuuteen ja viilannut lippujen hintoja. Saman tekivät uudet innovatiiviset yhtiöt lentomatkailulle. Eikä bussien palvelussa ainakaan oman kokemukseni mukaan ole puutteita.

Myös VR on joutunut reagoimaan hintakilpailuun, vaikka vielä joitain vuosia sitten liput olivat kuulemma suorastaan lahjoja kansalaisille. Sitä monopolit jaarittavat loputtomiin: kukaan ei voi toimia meitä kustannustehokkaammin. Kunnes kilpailu toisin todistaa.

Britannian ja Ruotsin rataliikenteen avaamista kilpailulle on arvosteltu hanakasti, mutta junamatkaamisen suosio on niissä kasvanut. Samoin on käynyt Ranskassa pitkän matkan bussiliikenteelle kilpailun auettua.

Yhden väitteen mukaan VR:n kalusto ei kuulu valtiolle vaan valtionyhtiölle. Valtionyhtiöt eivät siis olekaan kansalaisten yhteistä omaisuutta, vaan valtioita valtiossa. Niillä on demokraattisista päättäjistä riippumaton tahto ja peruuttamattomia autonomisia oikeuksia.

Ketkä tätä tahtoa edustavat, elleivät eduskunta ja sen valitsema hallitus? Onko VR:n ammattijohto kansallisen päätöksenteon yläpuolella? Vai ohittavatko henkilöstön edut kansalaisten omistajavallan? Hallintoneuvosto koostuu puoluekentän laveasti kattavista poliitikoista, mutta muhkeita kokouspalkkioita nauttivan porukan intressit eivät välttämättä ole säröttömät omistajien kanssa.

Rataliikenteen kilpailutuspolitiikalla saattaa olla ongelmansa, mutta kansalaiset eivät tarvitse valtionyhtiöiden edunsaajilta lupaa omistusjärjestelyihin.

HEIKKI IKONEN

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kommentoi