Lukijoilta: Vihreä verka

Me unkarilaiset nauroimme kerran kommunisteille, jotka yrittivät ottaa vallan. Heitähän oli niin vähän, he olivat huvittavia ja pidimme heitä vain suunsoittajina. Mutta emme huomanneet ajoissa kuinka taitavia he olivat.

Pieni punainen klikki soluttautui yhteiskunnan rakenteisiin, kaikilla sektoreilla, kuten korkeakouluihin, joista tuli kommunistien propagandan pesäpaikka. Myös erilaisin terrorismin keinoin.

Ja sitten oltiinkin jo valmiita käymään hyökkäystä radiota vastaan, jossa vasemmistolainen ns. kulttuurieliitti käsitteli jokaista ohjelmaa, levittäen niiden välityksellä omaa propagandaansa.

Koko ajan istui kansan suuri enemmistö passiivisena aavistamatta vaaraa. He ajattelivat, että nuoret ovat vallattomia ja kulttuurikeikailijat lystikkäitä. He istuivat ja eräänä kauniina päivänä kommunistit ottivat vallan huipulla, hyvin organisoidun vallankaappauksen jälkeen. Jotka yrittivät vastustaa, passitettiin välittömästi vankiloihin. Ja viimeinhän apuun tulivat Stalinin joukot. Näin kirjoitti, lyhennettynä, unkarilainen Allers-lehti 1970-luvulla. (Allers 8/70)

Tuntuuko tutulta? Näinhän vasemmistolainen propaganda toimii, salakavalasti, kaikkialla maailmassa.

Nyt meillä on puolue, joka käyttää nimeä Vihreät, jossa on, edelliseen viitaten, toimintatavoiltaan paljon samankaltaisuutta. Nykypäivään soveltaen. Onkin uskomatonta, että osa Suomen kansasta ei ymmärrä, että kyseessä on vasemmistolainen puolue, jonka tavoitteet ovat sen mukaiset. Siksi he istuvat eduskunnassakin vasemmalla laidalla.

Pääsimme eroon Ville Niinistöstä ja hänen populismistaan. Tilalle tuli Touko Aalto, joka aikoinaan kirjoitti kommunistinuorten lehdessä, (nykyisin vasemmistonuoret), että ”vasemmistolaiset aatteet vastaavat omaakin ajatusmaailmaa” ja mikseivät vastaisi, kävihän hän kom.nuorten opintokerhoakin.

Vihreiden Jyväskylän puoluekokouksessa nostatettiin tunnelmaa hoilaamalla Ultra Bran lauluja tunti tolkulla. Ultra Bara tuli tunnetuksi voittamalla kommunistinuorten laulukilpailun, joten aatteen paloa yhtyeessä riitti ja riittää edelleenkin.

Mikäli punavihreä aate jatkaa kannatustaan, tietää se maallemme suuria vaikeuksia niin talouden, luontaisten elinkeinojen kuin henkisen ilmapiirinkin kohdalla, yhteiskuntarauhasta puhumattakaan. Mutta silloin se on myöhäistä. Myös maahanmuuttopolitiikan kohdalla, josta Touko Aalto antoi lausunnon; ”kielteisten päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita pitää voida piilotella, ilman seurausta”, siis lainvastaiseen toimintaan yllyttämistä. No, tätähän jo kirkkokin tekee piispa Kari Mäkisen johdolla, piispa Irja Askolan seuratessa vanavedessä.

Tähän on tultu. Mutta jos tämä meno miellyttää, niin mikäpä siinä. Kannattaa kuitenkin raottaa vähän vihreiden vihreää verkaa, jonka alta paljastuu kirkuvan punainen väri, aatteen väri. Ja miettiä sen jälkeen, vielä kerran, kenen joukoissa seisomme. Eiköhän meille riittäisi Li Anderssonin umpikiero punainen politiikka, mm. anarkistit taustatukena.

TAPANI NOKUA

Seinäjoki

Kommentoi