Lukijoilta: Vastaus anonyymille kandidaatille

Anonyymi lääketieteen kandidaatti tuo Ilkassa 11.9. esille huolen SSRI-lääkkeiden pitkäaikaistehon sekä niiden käytön lopettamiseen liittyvien haittavaikutusten epidemiologisen näytön puutteesta.

On hyvä, että keskustelua lääkkeiden vaikutuksista syntyy. Jatkuva alan kirjallisuuden seuranta, kriittinen arviointi ja tietojen päivittäminen on tärkeä osa lääkärin työtä ja kuuluu kaikkien lääkärin ammattia harjoittavien eettisiin velvollisuuksiin.

Toisin kun kirjoittaja esittää, omassa kirjoituksessamme käsittelimme masennuksen lääkehoitoa yleisesti, siis myös muilla kuin SSRI-lääkkeillä toteutettavaa hoitoa.

Näyttö masennuksen lääkehoidon ylläpitovaiheen vaikuttavuudesta löytyy masennuksen Käypä hoito -suosituksen liitteenä olevasta katsauksesta (www.kaypahoito.fi/nak04350), johon kukin voi halutessaan perehtyä tarkemmin.

Masennuslääkityksen lopettamisvaiheen ongelmiin liittyvä tutkimusnäyttö on kerätty Suomen Lääkärilehdessä 2017 julkaistuun katsausartikkeliin. Yhteenvedon aiheeseen liittyvästä viimeisimmästä tiedosta voi lukea myös esimerkiksi brittiläisen psykiatriyhdistyksen (Royal College of Psychiatrists) 2019 laatimasta kannanotosta.

Vallitseva käsitys on, että suurimmalla osalla potilaista mielialalääkkeen lopetukseen liittyvät haitat ovat lyhytkestoisia ja lieviä. Joillakin ne voivat olla vaikeitakin ja kestää pitkään. Konsensusta pitempiaikaisten haittojen yleisyydestä ei toistaiseksi ole. Tutkimusta asiasta tarvitaan edelleen.

Potilaalle mahdollisten haittojen esiin tuominen lääkitystä aloitettaessa on tärkeää, ja lääkityksen hyödyt on aina punnittava suhteessa mahdollisiin haittavaikutuksiin.

Käypä hoito -suosituksia päivitetään säännöllisesti. Masennuksen Käypä hoito -suositus on viimeksi päivitetty 2016 ja uusi versio ilmestyy kuluvan syksyn aikana. Uusin tutkimustieto huomioidaan valmisteilla olevassa päivityksessä.

Käypä hoito -suositukset toimivat lääkärien kliinisen päätöksenteon tukena, mutta haluamme korostaa, että jokaisen potilaan hoito on syytä suunnitella yksilöllisesti potilaan toiveita kuunnellen.

Masennustilat ovat oireyhtymiä ja niiden vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikea-asteiseen ja psykoottistasoiseen. Osa oireyhtymistä on pitkäkestoisia ja osa toistuvia, ja lisäksi potilaan mahdolliset samanaikaissairaudet vaikuttavat hoidon valintaan.

Näin ollen masennustilojen hoidossa pyritään aina potilaslähtöiseen yksilölliseen arvioon sekä lääkehoidon että terapeuttisen hoidon osalta.

Kaikista terveydenhoitoon liittyvistä asioista on hyvä käydä kriittistä keskustelua. Olemme kuitenkin huolissamme siitä, että Suomessa on viime aikoina lisääntyvässä määrin alettu julkisesti esittää tutkittua tietoa vääristeleviä ja oikovia salaliittoteorioita psyykenlääkkeiden tehottomuudesta ja haitoista. Pahimmillaan tällaisten näkemysten mukaan toimiminen, esimerkiksi lääkehoidon omaehtoinen lopettaminen voi olla hoidon tarpeessa olevalle henkilölle hengenvaarallista.

Haluamme korostaa sitä, että kaikki lääkehoitoon liittyvät suositukset sairaudesta ja alasta riippumatta on perusteltua jättää alan ammattilaisten vastuulle.

Nämä kaksi kirjoitusta riittävät meidän osuudeksemme tästä aiheesta Ilkan mielipidepalstalla käytävään keskusteluun.

Kaisa Luoto, Anssi Solismaa, Lars Lindholm, Monika Reesev, Juhani Leijala

psykiatrian erikoislääkärit

Antti Mustonen

psykiatriaan erikoistuva lääkäri

Olli Kampman

psykiatrian professori

Kommentoi