Lukijoilta: Vakavissa lääkehaitoissa ei ole kyse yksittäistapauksista

LL Ilkka Vilkama esittää Ilkassa 3.9. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, että minä sekä nimimerkki Anonyymi lääketieteen kandidaatti olisimme arvostelleet kirjoituksissamme 29.8. kliinisen lääketutkimuksen tasoa ja luotettavuutta yksittäistapauksista yleistäen.

Vilkaman arvio on tutkimusten valossa kyseenalainen.

Liittyen Ilkassa viime aikoina puhuttaneisiin masennuslääkkeisiin, tutkija Irving Kirsch on vuonna 2002 käynyt läpi datan, joka on johtanut kuuden suositun masennuslääkkeen hyväksymiseen Yhdysvalloissa vuosina 1987–1999.

Kaikkiaan 47 yksittäistä tutkimusta käsittävä meta-analyysi osoittaa, että myyntilupaan johtaneet kliiniset lääketutkimukset ovat kestäneet tyypillisesti vain kuusi viikkoa. Tulos oli se, että masennuslääkkeet olivat Hamiltonin asteikolla keskimäärin vain 1,8 pistettä lumelääkkeitä tehokkaampia, ja tällä erolla ei ole kliinisesti mitään merkitystä.

Yli 80 % masennuslääkkeiden teholla selittyi lumevaikutuksella, joten positiiviset farmakologiset vaikutukset jäivät erittäin kyseenalaisiksi jopa lyhyellä aikavälillä. Lisäksi lumelääkkeestä merkittävästi hyötyneet potilaat oli systemaattisesti poistettu tutkimuksista, ja dataa oli myös jätetty raportoimatta.

Kuten nimimerkki Anonyymi lääketieteen kandidaatti kirjoitti, lyhyillä tutkimuksilla ei voi perustella masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttöä. Lisäksi tutkimukset ovat olleet Yhdysvalloissa vielä hieman lyhyempiä, kuin kirjoittaja arvioi. Itse kirjoitin Ilkan mielipideosastolle 6.7.2019, että vaikeasta masennuksesta toipui tutkimuksissa vuoden aikana 85 % ilman lääkehoitoa ja lääkityistä vain 3 %, mikä kertoo masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäytön erityisestä haitallisuudesta.

Potilaiden kroonistuminen lääkehoidolla, kuten vieroitusoireetkin, selittyvät elimistön tottumisella masennuslääkkeisiin. Melko pian lääkityksen aloittamisen jälkeen masennuslääkkeiden tunteita latistavasta vaikutuksesta tulee uusi normaalitila.

Ilkka Vilkama kirjoittaa, että ei ole kohdannut lääkärin työssään ollenkaan masennuslääkkeisiin liittyviä vakavia haittavaikutuksia tai vieroitusoireita. Tämä on mielenkiintoinen tulkinta potilaista, koska laajan tutkimuksen mukaan masennuslääkkeiden käytön jälkeinen seksuaalinen toimintahäiriö ilmaantuu 58–73 prosentille lääkityistä, ja 40 prosentilla seksuaalisuuden häiriöt pysyivät myös käytön lopettamisen jälkeen ”sietämättöminä”. Tila voi jäädä pysyväksi, ja ongelman myönsi hiljattain myös Euroopan lääkevirasto.

Masennuslääkkeiden on lisäksi osoitettu kaksinkertaistavan itsemurhariskin sekä aiheuttavan nopeasyklistä kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Psyykenlääkkeiden systemaattisesti aiheuttamassa turvallisuusriskissä ei ole siis kyse valitettavista yksittäistapauksista, vaan voidaan puhua jopa psykiatrian tutkimuskenttää vaivaavasta laajamittaisesta laillisesta rakenteellisesta korruptiosta.

Tapio Gauffin

sosiaalipolitiikan opiskelija

Tampere

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset