Lukijoilta: Unelmat eivät lopu meiltä milloinkaan?

”Elämä on kaunis ja hyvä elää, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus”, kerrotaan kauniisti laulussakin. Niin, uni on aina toiveen ja pelon ilmaus ja sitähän me katselemme harva se yö vaikka aamulla emme aina muista, mitä tuli katseltua.

Unelma menee toiveen puolelle. Aleksis Kivi kertoo tuossa kirjallisuutemme helmessä, kuinka monivaiheisen nuoruusajan jälkeen veljesten elämä seestyi perheellisinä yhteiskunnassa ja veli Eero ”tiesi missä löytyi se maa, jonka povessa lepäsivät isiemme luut, salaisesti hymyävät järvet ja nuo risuaitoina juoksevat hongistoiset harjanteet – kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaiksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen. Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtoonsa halua ja pyrkimistä kohden maamme onnea ja parasta”. Saatatko sen kauniimmin kertoa?

Hallitus taas kerran on punonut tavoitteensa, toiveensa, ehkäpä unelmansakin kokoon – vanhoillekin, joita on potkittu ylä- ja alapäähän jo pitemmän ajan, ulosteisiin uniin! ”Vestigia terrent – jäljet kauhistuttavat”, olihan se pitkälle sama koalitio, joka poliittisessa älykkyydessään punoi tuon ns. taitetun indeksin niiden pään kallistamiseksi uneen unelmista, jotka isänmaan pelastamiseksi hädästä ja rakentamiseksi äidinkasvot taas hymyileviksi heissä olivat kypsyneet?

Maa rakentui ”Ora et labora” -hengessä ja unelmana aina sen mukainen totuuden, oikeudenmukaisuuden ja inhimmillisyyden triumfiraatti.

Takaisintaittoa kohtuullisine korvauksineen, unelmoimme yhäkin!

J. Ruokoja

Laihia

Kommentoi







Luetuimmat pääkirjoitukset